Pahoittelut kaikille lukijoilleni tällaisesta blogikuolemasta. Elämänrytmi on kai nyt muuttunut erilaiseksi kolmivuorotyön, miehen ja reissailun myötä, joten kotona on vain harvoin ehtinyt käymään ja silloinkin vain vaatteita vaihtamassa tai työvuorojen välissä nukkumassa. Mies on nyt toisaalla lomailemassa, joten koitan nyt laittaa nakkini viuhumaan ja päivitellä tänne välistäjääneitä joitakin muistojen arvoisia hetkiä, aina työvuorojen välissä eli takautuvia päivityksiä tuonne väleihin saattaa olla hyvinkin luvassa. Monenlaista on sattunut ja tapahtunut, moraalikeijulle olis välillä käyttöä jonka jo varmasti  huomasitte tuosta vapusta. Aina ei pitäisi tehdä kaikkea mihin asiat johtavat vaikka ei olisikaan lupautunut kenenkään omaksi. Toisaalta kerran sitä eletään..kaksijakoista, niinkuin kirjoittakin.

Paha omatunto on kalvanut blogin takia, mutta nyt on kova yritys jälleen skarpata tämänkin suhteen kun mies palaa pian töihinsä ja minun pitäisi aloittaa kirjallisia koulutöiden parissa uurastus. Kesä kääntyy jälleen syksyn uurastukseen.

Villistä ideasta lähtenyt pikamatka minun kotiseudulleni sai tuulta purjeisiinsa kun molempien mieli teki toisiin maisemiin. Matkalla pysähdyimme hetkeksi hurvittelemaan huvipuistoon, jossa mies olisi halunnut viipyä pitempäänkin, mutta minusta oli parempi jatkaa matkaa koska aikaa kotiseudullani olisi joka tapauksessa vain pari päivää ja huvipuisto sijaitsee kuitenkin melko lähellä, joten sinne hurauttaisi koska vain hurvittelemaan lisää.

Ihan mukavasti sujui vanhempieni ensitapaaminen, mutta aika pian livistimme kuitenkin kiertelemään kotikaupunkini kauneimpia kolkkia. Aurinko paistoi ja kertoillin muistoja rakkaista paikoista. Eräällä erittäin kauniilla kivisella rannalla suutelimme pitkään, hellittelimme, silittelimme toisiamme merelle katsellen. Tunnelma oli kerrassaan hurmaava. Kosketukset menivät kokoajan kiihkeämmiksi ja molempien katseet vilkuilivat sopivaa paikka jossa päästää himot valloilleen. Päädyimme suutelemaan suurelle kivelle, kunnes tajusimme vai korkean heinikon peittävän suudelmamme ohiajavien katseilta. Pienen kävelymatkan päästä löysimme toisen sopivan kiven joka oli tosin aika lähellä jonkun mökkirantaa, mutta himot veivät voiton.

Kuumat suudelmat vaihtuivat vartalolla vaeltaviin huuliin, kädet vaelsivat olkapäiltä rinnoille, pepulle..kaikkialle, paljastaen ihon aalloilta heijastuvalle ilta-auringolle. Sylikkäin nautimme kauniista aaltojen kuohuista jotka tuntuivat vaeltavan myös molempien vartaloilla. Nauttien me molemmat saimme olomme hieman tyyntymään mutta kliseisesti ei meri kuitenkaan tyyntynyt vaan jatkoi levotonta lainehdintaa. Pienellä ajelulla koitimme saada hehkua kasvoiltamme hälvenemään, ettei "muistojen maisemakierros" paljastuisi.

Kokemattoman vappujuhlijan kankea käynnistyminen

Vappupäivään heräsi muutama melko krapulainen ilmestys, joista ainoa kaksilahkeinen (kaverini kämppis) oli valmis jatkamaan juhlia ja suuntasi haalarit päällä katsastamaan kastajaisia. Meillä naisilla tosin kesti tovi jos toinenkin ennen kuin olimme valmiita piknikille puistoon kastajaisten ääreen. Löysimme todella loistavan paikan suoraan kastettujen vaatteidenvaihtopisteen äärestä. Siinä sitten aikamme julkisesti tirkisteltiin piknikin lomassa paljaita miesvartaloita, kunnes kaverini kämppis pölähti paikalle itsekin ihan märkänä, mutta vain ulkoisesti, sillä alkoholi oli kuulemma huvennut niin, että kurkkua kuivasi. Itse hän tosin oli käynyt myös kasteessa (jo toista tai kolmatta kertaa).

Piknik: sangriaa, pikkusuolaista ja monta pientä munaa

Piknikkimme jatkui ja paikalle pölähti ystäväni teinivuosilta miehensä kanssa sekä edellisenä iltana kanssamme juhlimassa ollut koiras. Juttu oli vähintäänkin luokattomia ja kippurassa nauramiselta ei voinut välttyä. Samalla alkoi näyttää siltä ettei minusta ollut kotiin lähtijäksi samana iltana, sillä nousu ja seura oli hyvää. Tuntien kuluttua ystäväni lähti miehensä kanssa, joten jatkoimme yhdelle jo edelliselta illalta tutulla porukalla. Yhdellä istuessamme alkoi minun ja kakslahkeisen kanssa aikamoinen jalkapeli, joka sai kyllä himot heräämään ja vaikkei mies niin minun makuuni alunperin ollutkaan. Ehkä mieltä myös hiveli edellisiltana ja piknikin aikana aurinkolasien takaa minulle jaetut itsetuntoahivelevät katseet jotka tuntuivat kevyenä kuumotuksena monessa sopukassa. Porukalla lähdimme miehen kämpän kautta ystäväni kämpälle (jossa myös minä majoituin) grillaamaan, sillä ystäväni kämppis meitä soitteli alituiseen paikalle.

Yöllistä grillailua ja chillailua

Paikallepäästyämme oli grillille kerääntynyt sekalainen seurakunta opiskelijoita ja juhlijoita juomineen. Juttu lensi jälleen jossain sfääreissä joita on turha edes yrittää selittää jälkeenpäin. Minulla takoi takaraivossa huominen työpäivä joka alkaisi jo klo 14 ottaen huomioon että olin parin tunnin matkan päässä kotoa, joten olin varsin nihkeänä baariinlähtösuunnitelmille. Lähibaariin siitä sitten päädyttiinkin monien vaiheiden jälkeen koko poppoolla. Baarista ystäväni löysi itsensä aika pian jonkun kollin kainalosta, joka tosin näytti aika nuorelta tapaukselta. Minä keskityin bailaamaan, kun kerran sinne baariin oli eksytty. Meininki oli humalanhuuruisen kova. Ystäväni kämppis alkoi pikkuhiljaa ottaa minua hetki hetkeltä enemmän huomioon, vaati bailaamaan ja veipä vielä hitaillekin, joka muuten oli aikamoisen hinkkaavaa. Tämä edellisiltana jo mukana ollut koiras mulkoili melkoisesti meidän menoa ja teki kotiinsa lähtöä vaikka oli kovasti aikonut yöksi aikaisemmin.

Kummallisen kuumat jatkot

Lyhyellä matkalla kämpille, monen mutkan kautta porukka päätyy yhteen kerrostalon alaovelle. Jousiaasiratsastus otetaan uusiksi onnistuneemmin ja pitääpä sitä vähän kiikkuakin kokeilla. Porukka painuu käytävään ja jään pitämään ystäväni kämppikselle ovea auki ja lähden toisten perään. Kämppis kuitenkin jää vitkastelemaan käytävään ja jään katsomaan onko hän tulossa. Hän katsoo minua flirttaillen, josta hämmentyneenä vain hymyilen ja jatkan matkaa, joka vähän harmittaa, sillä pieni flirttailu rappukäytävässä olisi saattanut olla mukavaa. Sen sijaan autoin miestä sisällä etsimään lompakkoaan ja puhelintaan takataskuista joka sai edellisillan koiraan heittämään mustasukkaista läppää.

Päädyimme vihdoin jatkoille kämpille, jossa ystäväni milloin nautiskeli nuoren pojan seurasta milloin meidän muiden seurastamme. Ilmeisesti nuoren pojan seurasta omassa huoneessaan nauttiva ystäväni saa muun jatkoporukan mielet levottomiksi, eikä minun osani ole helppo porukan ainoana naisena. Sekä ystäväni kämppis, että jo edellisiltana mukana ollut koiras kilpailivat huomiostani, joita koitin vältellä mahdollisuuksien mukaan. Koiras alkoi ehdotella aika suoraan johon vastasin vain huumorilla ja väistyin tilanteesta, myös kämppis antoi ymmärtää, että yöllinen seura kelpaisi. Tilanne oli todella omituinen, harvoin tämä tyttö on näin haluttua tavaraa, tai lähinnä kai tavara oli haluttua.

Päädyn ajattelemaan järkevästi ja laittautumaan yöpuulle (joka tosin sijaitsi keskellä jatkopaikkaa) pian istuskelen peiton alla kahden kollin välissä josta tämä toinen koiras yrittää jatkuvasti reisieni väliin ujuttaa kättään. Estelen, sillä minusta sellainen julkipiilotouhu on jokseenkin ikävää. Jossain vaiheessa kämppis menee hakemaan lisää juomaa tms. ja lähentely senkun yltyy. Päädyn lopputulokseen, että antaa palaa ja katotaan kenen vierestä aamulla karkaan töihin. Ikävä kyllä kämppis luovutti turhautuneena ja painui omaan huoneeseensa nukkumaan. Koiraan lähentelyt alkoivat olla yhä vaativampia ja vastaili hieman suudelmiin, enkä malttanut olla kokeilematta hänen varustusta, joka kuitenkin oli pettymys. Päätin ottaa järjen käteen ja alkaa nukkumaan ja tein sen selväksi myös tälle kollille. Heräilin vähän väliä todella tunkeutuviin kosketuksiin joita en umpihumalan ja unen vuoksi jaksanut / pystynyt torjumaan tarvittavan määrätietoisesti, eikä pitkän päivän flirteistä ja huomiosta kostunut jalkovälinikään kertonut kovin turjuvaa kieltä, joten mies pääsi touhuamaan vähän liikaakin. Turjuttuani yrityksiä monen monta kertaa toivoin olevani nyt naapurihuoneessa vain nukkumassa, mutta ei, heräilen siihen, että mies koittaa tunkea omituisentuntuista vehjettään joka koloon.

Karmaisevan väsynyt morkkisaamu

Parin tunnin aamun jälkeen olo on kamalan laskuhumalainen, likainen ja kummallinen. Koitan saada muistiani toimimaan, jotta olisi edes jokin mielikuva mitä yöllä on tapahtunut. Päähän pölähtää joitakin mielikuvia jotka mieluusti olisin jättänyt väliin. Paniikissa soitan vakkaripojulleni ja pyydän häntä tarkastamaan juna-aikatauluja, joista olen ihan pihalla, olen vieläpä reilun puolen tunnin matkan päästä asemalta joten bussiaikataulukirja tassuihin ja helvetin kovalla vauhdilla kamppeet kasaan, hiukset ponnarille ja pahimmat puolet peittävä kevyt meikki ja aurinkolasit päähän. Kipaisen kämppiskollin huoneeseen katsastamaan juna-aikataulut jossa mies makaa söpössä sikiöasennossa. Vaikuttaa sympaattiselta yöllisen puolipakkotouhun jälkeen, mutta ehkä parempi ettei tämän kämppiksen kanssa mitään tullut touhuttua sillä häntä tulen näkemään vielä monen monta kertaa tilanteessa jos toisessakin. Toisesta huoneesta tavarani hakiessa makaa kaksi alastonta vartaloa sängyllä x-asennossa. Hiippailen hiljaa pois..morkkis iskee vielä lujemmin bussipysäkillä.

Asemalta vähän leipää ja energiajuomaa ja puhelu kotiseudun vakkarille josko hän minut kyyditsisi kotiin suihkuun ja veisi töihin. Morkkis kasvaa, vaikka vakkarin kanssa ei mitään olla sovittu, mutta tunne on että jätkä on vähän vakavammalla mielellä kanssani. Niinpä hän huolehtiikin minut töihin jossa kevyet kuittailut työkavereilta siirtää minut vapusta raatavaan arkeen.

Pakko kertoa uusia käänteitä sen vastikään perääni vonganneen exän touhuihin. Kävi ilmi, että omaa pesää on poika pöllyytellyt sen verran, että nyt siellä muhimassa muutakiku kyseisen miehen muna. On nimittäin vaimoke ollut jo tovin verran raskaana. Tiedä sitten onko harkittu tai toivottu, mutta ainaki on kohta taas jotain mitä naapureillaki. Tosin kyseisenä vonkausiltana kuulin miehen soitelleen vaimokkeensa veljen vierestä ja vaimoke on ollut kotona ryyppäämässä sukulaistensa kanssa. Ei vissiin viinan kanssa läträämistä estäny vankka tieto masussa kasvavasta lapsesta. Ei muuta ku onnea ja menestystä, toivottavasti sieltä syntyy niin hurmaava lapsi, että äiti osaa pitäytyä pullon kaulasta erossa ja isä haluaa olla kotona.

No pitääpä avata vapun hulinat tänne muistojen joukkoon. Vaikka vappu oli kyllä omalla tavallaan ikimuistoisen mukava kunnon villi opiskelijavappu.

Menin ystäväni luokse vähän isompaan kaupunkiin johon hän on vastikään muuttanut ystävänsä pikkuveljen kämppikseksi opiskelijakaupunginosaan. Menin jo päivä ennen vappuaattoa jotta saataisiin ystäväni hiuksiin uusi lookki värjäämällä. Siinä sitten maisteltiin viinipänikän pohjia lasilliset, toiset ja kolmannetkin, kunnes pikku hiprakka yllätti. Myöhään piti hihitellä ja pähkäillä elämää, miehiä ja maailmanmenoa, ennenkuin päädyin olohuoneen vuodesohvalle unosille.

Yöllistä miesseuraa..
Yöllä herään ystäväni varsin komean kämppiksen kotiintuloon baarista. Alkaa selitys kunnon tiimalasitipusta vanhaan super -jäätelömainoksen tyyliin. Tipu oli kuitenki karannut miehisen teekkarisuolaushuumorin siivittämänä, joten ystäväni kämppis nukahtaa selityksensä jälkeen naapurisohvalle kanssani olkkariin. Ei ollenkaan hullumpi alku vapulle :)

Seuraavana päivänä menin ystäväni kanssa terassille ja kappas terassille pölähtää naapuripöytään eräs kiusallinen yhden yön juttu. Pakkoko tuollaisia kohtaamisia on olla satojen kilsojen päässä kotipaikkakunnasta. Noh piittaamatta moisesta ilta jatkui naukkaillen, saunoen, kokkaillen ja aurinkoa ottaen. Seuraamme liittyi jossain vaiheessa iltaa ystäväni vanha miespuolinen koulukaveri. Ihan ok näköinen ja mukava kaveri. Tarpeeksi humalluttuamme suuntasimme kaupunkiin. Kiersimme pikkubaareja ja järkytyin käytyäni automaatilla, kun tajusin että rahaa oli kädessä 20 e ja tilillä 5 e.

Köyhäin kellariravintolaonni
Kaikkien rahattomuuden vuoksi suuntasimme paikalliseen kellaribaariin jossa salmaria heru kolikolla ja rahattomuuksissani sorruin halpaan nelosolueen. Istuimme aika kovassa tuiskeessa, ohikulkevista miehistä yksi pysähtyi kohdallemme esittäen vähintäänkin ihmeellisen kysymyksen: "Saako teille flirttailla?". Vastaus oli kolmiselitteinen ja täysin yhtäaikainen. Miehiseen tyyliin tuli kaksilahkeiselta heti ei, ystävältäni ehkä ja minulta toki. Tämän jälkeen tyyppi alkoi kysellä seurueemme kaksilahkeiselta kumpi meistä on hänen että kummalle hänen tässä kannattaa flirttailla. HEI..vaikka on vappu ja kaikenmaailman munkkeja ja reikärinkuleita myynnissä, ei se tarkoita, että naisista vois käydä kauppaa. Olisi vielä puuttunut, että tyyppi olisi tarjonnut kakslahkeiselle olutta ja kysynyt asiaa sitten tyyliin hyvä kameli vaihdossa.

Saako flirttailla - osaanko flirttailla?
Kakslahkeisen lähdettyä joku mies tuli pöytäämme surkuttelemaan kaverinsa löytäneen vappuheilan ja jääneensä yksin. Flirttailijatyyppi tulee uudestaan luoksemme todeten pettyneenä "tässä pöydässähän vaihtuu miehet useemmin ku lasit". Kaverini kuuntelee kärsivällisesti hylättyä miestä joka ei minua huvita pätkääkään joten antaudun juttuun flirttailijan kanssa. Tyyppi koittaa kovasti tutustella, mutta minä päätän pitää liinat kiinni ja olla paljastamatta itsestäni mitään. Flirttailemaanhan se aikoi tulla, joten päätin katsoa mihin asti firtti herralla riittää. Katselin tyyppiä silmiin ja vastailin todella ympäripyöreitä työstä ja kotipaikasta yms. hymyillen ja tuijottaen tyyppiä intensiivisesti silmiin. Ei mennyt kauaakaan kun miehen jutut olivat surkuhupaisia: "minusta tuntuu, että tämä on jotain suurempaa....ja musta tuntuu että se on molemminpuolista...eihän sua haittaa että mulla on pieni lapsi jota mä käyn viikottain näkemässä...haluisitko tulla mun luona käymään..tai lähtisitkö huomenna johonki kahville..."  Tyyppi joutui pian lähteä katsomaan kaveriaan pihalle, jolloin ehdotin kaverilleni, että pian vessaan ja sitte kadotaan kotia kohti.

Kellarikukkaset kännissä hädässä
Pyörimme paikassa vessaa etsien huomaamatta, että olimme kulkeneet siinä vaiheessa jo monta kertaa ko. oven ohi, jossa luki vain kissan kokoisilla kirjaimilla WC. Kertonee humalantasosta kuten sekin kun  minä poistun vessasta pihalle josta kaverini hakee minut takaisin kiskoo tiskille siitä siis vielä yhdet joita ei pitäisi ottaa. Bussilla päädymme seikkailemaan oikeaan kaupunginosaan ja vieläpä oikeaan pihaankin jossa idea villistä lasten vieteriaasiratsastuksesta hurmaa ystäväni joka kuin hidastettuna huojuu aasista kiinni pitäen eteenpäin, suoraan naamalleen hiekkaan. Kuuluu: "AI...Mulla rutisee hampaissa". Päästään sisälle ja mulla soi puhelin erän miespuolinen kaverini haluaa välttämättä kuulla miten iltani on mennyt ja vuodattaa omastaan (joka on omituista sinäänsä kun hän on viesti-ihmisiä, mutta olen epäillyt hänellä olevan jotain kiinnostusta jälleen minua kohtaan).

Vuorosammuntaa
Puhelun aikana ystäväni sammuu sängylleen ja hänen kämppiksensä tulee sisälle. Otamme tämän kämppiksen kanssa vielä yhdet ja käyn katsomassa lähes elottoman näköistä ystävääni joka ei tahdo reakoida edes poskille läpsyttelyyn. Hänen vointiaan tsekatakseni puistelen hänet hereille ja päätän vaihtaa hänelle yöpaidan päälle. Kun tämä lähes lötkö neitonen on puettu pidämme hänen kämppiksensä kanssa hänelle hetken seuraa sängynlaidalla kunnes ystävni nousee ylös ja menee kuin uudelleen heränneenä juomaan vettä. Hihittelemme hänelle kämppiksensa kanssa ja juomme edelleen paukkujamme, jotka olivat sen verran tehokkaita, että olemme molemmat sammuneet eri sohville kuin taikaiskusta. Ystäväni oli luullut meillä olevan joku diili, että muka nukahdettaisiin jotta ystäväkin menisi nukkumaan ja me pääsisimme hommiin. Aika suuret luulot täyskännisiltä. Ei jälleenkään huonosti, jo toinen yö miehen kanssa ja mun vapun juhlinta oli vasta puolessa.:D

Seuraavasta vapun puolikkaasta uusi kertomus.

Onpa jälleen vierahtänyt aikaa kun on viimeksi sormet seikkaillu näppiksellä tarkoituksenaan tanssia tekstiä blogiin. Kyse ei ole ollut siitä etteikö asiaa olisi ollut, mutta sormiani on vaivannut kirjoituskankeus joka on suorastaan estänyt sormien käyttämisen aivojen jatkeena.

Eilen oli tosi paha päivä jotenkin kaikki tuntui taas kaatuvan päälle. Se oli taas niitä päiviä jolloin alkaa miettiä montako muuttalaatikkoa häkkikomerosta saattaisi löytää jotta kasaisi kamat ja suuntais johonkin pois vaan. Mietin mitä minulla täällä on ja en löytänyt taas yhtään asiaa miksi jäädä näille nurkille. Mulla ei ole perheettä täällä. Ei myöskään enää kouluvelvoitetta asua paikkakunnalla. Mulla on epätyydyttävää, raskasta ja epähaasteellista työtä palvelualalla tuntitöinä, oman alan työt tuntuu kuivuneen kasaan minun osaltani enkä edes täysin ymmärrä miksi (joka myös vaivaa mieltä). Kaikki parhaat ystävät on muuttanu toiselle paikkakunnalle, pariutuneet tai naimisissa työn/projektien kanssa, joten seuraa baarittelulle tahi kupposelle kahvia on lähes turha edes houkutella.

Piiri pieni pyörii. Viimeisimmät tapailemani miehet ovat tavalla tai toisella kytköksissä joihinkin vanhoihin tuttuihin tai kontakteihin, eli siinäkin suhteessa kuviot on käynyt ahtaaksi. Otetaan esimerkiksi muutama viimeisin uusi tuttavuus: Eräs on reilun vuoden takaisen exän hyvän ystävän serkku, toinen on minun koulukaverini vanha hyvä koulukaveri, kolmas on ex-hoidon/nyk.ystävän pikkuveli ja yhden yön hoidon serkku, neljäs on työkaverin parhaita kavereita ja viides on viimeisimmän exän sekä pitkäaikaisen ex-fuckbuddyn, molempien hyvä luokkakaveri. Pelottavaa.

Tuntuu, että kuviot on käyny jotenki tosi ahtaiksi, ei meinaa löytyä mitään uutta ja piristävää mistään.
Lisäksi tää vaikea ja sairauksien täyteinen kevät on ollu varsin raskas, alkaa tämän kamelin selkä notkua aika pahasti, siksi tulee noita pahoja päiviä jolloin vaan rypee paskoissa ajatuksissa ja asioissa.

Tiesitkö, jos et ole terve voit aina leikkiä sellaista kunnes oireet uusii:
Sairauksista semmonen hauska juttu, että kävin yhdestä jutusta hoitajan juttusilla (ensin kun olin viikon puhelinrumba jälkeen saanut edes yhteyden johonkin paikkaan edes) hän päätyi lopputulokseen, että lääkärin juttusille. Noh seuraavalle aamulle lääkäriaika, joka samana aamuna peruttiin läkärin sairastumisen takia. Vaivan luonteesta johtuen uudesta lääkäriajasta ei olisi hyötyä joten puhelun viesti oli sellainen, että on sussa jotain vikana eikä me saada sulle nyt mistään lääkärihoitoa, mutta oot vaan niin kuin mitään siihen asti jos/kun vaiva uusii. Reipasta. Onko tämä nyt sitten lumehoitoa - leikitään, että sä oot terve. "Meillä on sellainen testi menossa, jossa joka kolmas potilas saa lumehoitoa jolla testataan toimiiko se mielikuvaharjoittelu, että mitään vaivaa ei ole". Pelottavaa tämäkin, jos maailma menee tuolle mallille.

Tiesitkö, sukupuolitaudit ei leviä tutuilta:
Vähän sama kun koitin päästä sukupuolitautitesteihin (onpa muuten sanahirviö). Multa kyseltiin kauheasti, onko seksikumppani tuttu jonka kanssa oli kondomi rikkoontunu. Kyllähän se oli, joten vastaus oli terveydenhuollon ammattilaisen suusta (oli muuten sama joka käski nielukipuani hoitaa valkosipulinkynsillä) että ei sulla sitten mitään voi olla jos se kumppani kerran oli tuttu. WHAAT?!? Lisäyksenä vielä, että jos kerran kumia on käytetty niin ei ainakaan sitten..vaikka se on rikki mennytkin. Käsittääkseni rikkinäisen kumin kaikenlainen ehkäsyteho on yhtä heikko kuin kondomilla yöpöydän laatikossa. Samainen rouva oli kyllä kovi huolissaan siitä, että onko jälkiehkäisystä huolehdittu, ettei vaan raskaaksi tule sehän on paaaljon vaarallisempaa ja luonnottomampaa kuin mikään kuppa, kondylooma, klamydia tai HIV. Ois vissiin pitäny sanoa, että se kumppani oli se teeveestä tuttu Hakkaraisen poika, että olis testeihin päässy.

Noh se siitä terveydenhoidon vuodatuksesta, taidan mennä leikkimään, että tää kova flunssa on nyt vaan allergiaa tai päinvastoin.

Tulossa saattaa olla takautuvia päivityksiä kun kynsinakkien kankeus on nyt selätetty.

Tulipas tuossa lauantain kunniaksi ihmeellinen kännipuhelu. Reilun vuoden takainen exä soitteli hilpeässä humalassa taksista, jossa matkusti reilun 200 km:n matkaa ystäviensä kanssa. Ei kuulemma ollut sinä päivänä köyhä eikä kipee. Puhelu yllätti koska kyseisestä tyypistä ei ollut kuulunut varmaan puoleen vuoteen pihaustakaan. Sen verran olin tuttujen välityksellä kuullut, että tämä oli kihlautunut varsin mustasukkaisen ja ystävien ja perheen kesken ei niin pidetyn neitokaisen kanssa, jolle olisi kolahtamassa exäni suunnitelmiin sopivaa rahantuloa muutaman vuoden sisään.

Rupattelimme niitä näitä, sieltä tuli niin pöhköä läppää, kuin vuodatusta riidasta kavereittemme kanssa. Onnittelin toki kihlauksesta, johon vastaus oli "Emmä tiiä että pitäiskö kuitenki ottaa osaa" kysyin miksi moinen kommentti johon pehmennyksesksi tuli "niin...siis ku osa onnittelee ja osa ottaa osaa..ei sitä vielä tiedä kumpi on oikein". Just, kyllähän sitä kannattaa kihlautua ihmisen kanssa josta ei tiedä onko rengastus virhe vai oikea ratkaisu.

Jossain vaiheessa tietenkin kysäisin, että miten mies mulle noin pitkän ajan jälkeen päätyi kilauttamaan. Kännirehellinen vastaus oli "kun kukaan muu ei vastannu mun puheluihin". Totesin vain, että tulipa rehellisesti, liiankin. Puhelu loppui, tuli uusi, kera hieman levottomien juttujen. Tuli viesti "Tahdon nähdä sua niissä merkeissä" mulle tuli järkytys, joten jätin viestin huomiotta.
Tuli jälleen puhelu jossa uteluja miestilanteestani ja kysymys josko tämä tyttö keittäis joku päivä kahvit jos herra päätyis vierailemaan. Ympäripyöreästi vastailin kysymyksiin sekä kommentoin, että on ollu tapana vieraille kahvit keittää. Puhelu loppui jälleen ja perään tuli viestiketju "tajuathan mitä juuri lupasit" - "?" - "no se" - "Joo, lupasin kyllä sulle kahvit keittää jos näillä nurkin satut vierailemaan. Mitään kahvia kummempaa en ole sinulle luvannut enkä tule lupaamaankaan" - "aha, vai niin" "nyt saunaan..heipsan", järkytys ja ajatusmylläkkä.

Onneksi omistan sellaisen mukavan asian kuin itsetunnon, joka jo sinäällään torpedoi tuollaiset törkeät ehdotukset. Tekis mieli vähä miestä muiluuttaa moisesta säädyttömyydestä, mutta en taida vaivautua. Tikanpojan todellinen luonto kun selvisi minulle puhelussa yhteiselle ystävällemme. Kävi ilmi, että tämä tikanpoika on hypännyt vieraissa aina. Joko kaunistellen tai aidoisti muistamattomuuttaan tämä yhteinen ystävämme ei muistanut oliko jätkällä ollut muita minun aikana, mutta pelottavaa se on silti, koska tämä oli ensimmäinen mies jonka kanssa hankin ehkäisyksi muun kuin kondomin. Kävi ilmi, että aika moni on tämän herran hepistä nauttinut tämän kihlauksenkin aikana, myös minua edeltänyt nainen on saanut jakaa miehensä muiden kanssa toki oli jakanut itsensäkin muiden miesten kanssa, jota tämä exäni muisti korostaa minulle joka käänteessä. Kenellekään ei vissiin tullut mieleen kertoa minulle sinä aikana kun tämän miehen kanssa seurustelin, että kyseessä on kylän kuulu panomies. Huoh. Tulipa halpa ja huijattu olo.

Olin varsin järkyttynyt, sillä kyseisestä tyypistä en olisi voinut kuvitella moista vieraisiin haikailua, varsinkaan parin kuukauden kihloissaolon jälkeen. Enkä jotenkin tajua myöskään mmikä siinä jätkässä naismassoja viehättä? Miten tuollanen tavallinen tallukka voi olla kylän kovin panomies? Riittääkö huumori ja muutama naseva kommentti sekä suorat ehdotukset tekemään perusjunttifarkkukansasta panomiehiä ja naisia?

Millaisena mun exät oikein mua pitää? Ikisinkkuna jolta pesää heruu kun vain tajuaa pyytää? Ei kai se sitä tarkoita, että jos suhteessa tykkäilee seksistä, että olis jotenkin jalat levällään suhteen jälkeenkin tyyliin: olen sinkku = entisten käytettävissä tarpeen tullen. Olen joskus kuullut saarnaa siitä kuinka silloin tällöin tulee harrasteltua aika spontaanisti seksiä, mutta mulla on sentään periaatteita. Yksi niistä on ettei varattujen kanssa säädetä mitään. Ehkä periaate näkyy läpi, sillä olen päätynyt sänkyyn muutaman varatun kanssa yhden yön merkeissä (yhden kanssa useamminkin) tosin se on vaatinut mieheltä erittäis suurta moraalittomuutta päin naamaa valehtelun merkeissä ja useampaan kertaan. Näistä varatuista kaksi on jäänyt kiinni siltä kerralta (ei minun ansioistani), minä olen saanut häijyjä puheluita ja sen jälkeen (mutta ei yksin siitä syystä) ovat kyseiset tapaukset eroneet.

Ilmeisesti peräkylillä on ihan omat parisuhdesäännöt joihin taitaa parasta puuttumatta. Kostonhimoinen nainen saattaisi heittää seksitaudin pelimerkkinä ilmaan jolloin jätkä joutuisi käymään läpi kaikki "rikoskumppaninsa" minun jälkeen. Ehkä tikanpojan nokasta saattais ylpeyttä ropista kaarnan lailla kun joutuis puun ja kuoren väliin. Tiedän, että hänen nykyisensä on tosi mustasukkainen, eikä tämän miehen maineen takia ole ollut aluksi kovin innokas suhteeseen, joten epäilen, että sen linnun rengas saattais joutua moisen jälkeen hukkaan ja vapaus puhaltaa siipien alle.

Mitä tästä opimme? Miehet älkää siis koskaan aliarvioiko kostonhimoista naista. Siinä on jo yksi syy miksi naista kannattaa kohdella rehelisesti ja oikeudenmukaisesti, vaikka se sattuisikin. Nuo kaksi asiaa toimii ainakin minulla sydämessä virtaavan katkeruuden vasta-aineena, jopa niin tehokkaasti, että se voi synnyttää syvää ymmärrystä.

Olen kuitenkin sitä mieltä, että maailma pitäkööt huolen kurittoman luonnon kouluttamisesta ja minä pidän huolen oman kurittoman luonteeni kasvattamisesta.

Varoitus, sisältää kivuliaan sairaskertomuksen.

Kävipä sitten niin, että tämä tyttö sairastelikin sitten ihan kunnolla. Helmikuun lopussa alkanut flunssailu päätti jatkaa kiusaamistaan kunnon biletyksen jälkeen tehden maaliskuusta erään elämäni tuskaisimmista. Maaliskuun alkupäivinä alkoi pikkuhiljaa yltyvä kurkkukipu. Työt sujuivat kuumeilun ja säkylääkkeitä nappaillen, ruoka- ja juomapuolen jäädessä yhä vähemmälle, sillä nielustani en alas kivun vuoksi juuri mitään saanut laitettua. Vasen puoli kipuili kipuilemistaan, kunnes alkoi salakavalasti hellittää vaihtaen kivun oikealle puolelle nielua tehden siitä vieläkin tuskaisempaa. Särkylääkkeitä oli pakko nappailla niin usein kuin vain ohjeannostusta uskalsin ylittää. Muuhun en enää kyennyt kuin makaamaan kotona, nukkuminen meni todella pätkittäiseksi, kaikki puhuminen ja nielaiseminen sattui. Viikon kotona sinnittelin kunnes päätin laittaa kouluterveydenhoitajalle sähköpostikyselyn, että joko olisi aika kipittää tohtorin juttusille kun tuota kuumetta on aikas paljon ja tuo itsensä ravitseminen on keskittynyt lähinnä särkylääkkeisiin vai onko tämä juurikin tätä virusperäistä flunssaa johon olen kuullut voimakkaan kurkkukivun liittyvän. Kuvailin oireet erittäin yksityiskohtaisesti ja sainkin iltapäivällä vastauksen "lepoa, vitamiineja ja kuumaa juomaa paljon ja valkosipulia huulen alle, ku se vähentää bakteereja suussa, niillä se lähtee".

Keinot kuulostivat lähinnä korneilta kun kipulääkkeet alkoivat tuntua tehottomilta. Päätin sitten vielä soittaa päivystykseen (vaikka ääneni kuulosti siltä kuin olisin umpihumalainen tanskalainen joka on nielaissut sen kuuman perunan), siellä ystävällinen hoitaja käski saapumaan pikimmiten tarkastuttamaan tilanne, sillä hänen mielestään olisi aiheellista tarkastaa ettei nieluuni ole kehittynyt paisetta, joka olisi kuulemma puhjetessaan vaarallinen ja tarjoutui minut laittamaan päivystysjonoon. Totesin vain, että pitää nyt katsoa jos jostain saisin kyydin, sillä tiesin, että kukkarossani olisi vain muovirahaa joka ei taksissa kävisi.

Illalla ex-hoito toi minulle kaikki kotoaan löytämänsä särkylääkkeet joilla sinnittelin seuraavaan päivään. Olisi vienyt päivystykseen, mutta totesin, että huomenna sitten, kun olisin joutunut todennäköisesti joutunut vaihtamaan kesken jonotuksen keskussairaalan päivystykseen. Sinnittelin yhden yön itkien kivusta ja tuskasta. Aamupäivällä kaivoin kaikki taskuni ja laukkujeni lokerot ja sain kuin sainkin reilun kympin verran kolikkoja kasaan. Ajattelin, että kun iltapäivän puolella päivystykseen surauttaisin moikkaamaan lääkäriä, saisin antibiootteja ja exä saisi tulla hakemaan töidensä jälkeen ja käyttää mua apteekissa jne.

Päivystävät hoitajat ottivat heti minusta testejä antoivat lisää buranaa ja passittivat minut kiireellisenä lääkärille, joka puolestaan otti välittömästi puhelun keskussairaalan kurkkupolille ja vaati erikoislääkäriä odottamaan minua ja passitti siis suoraan keskussairaalaan. Hoitajan epäilyt paiseesta olivat siis oikeassa. Keskussairaalassa nuori mieslääkäri tutki minut, puudutti nielua (joka oli vihattavan kamalaa makuineen kaikkineen) ja koitti veitsellä puhkaista hänen mukaansa pienen paiseen nielustani. Operaation jälkeen käytiin pieni tahtojen taistelu lähteekö tämä tyttö sairaalasänkyyn viettämään yönsä ja salliiko tämä tyttö nielurisojaan positettavan. Ekan väittelyn voitti lääkäri, toinen hyllytettiin toistaiseksi leikkausjonotilanteen takia. Siispä tippaa käteen ja tyttö kohti osastoa. Kylmä ja kolkko sairaalan huone ei houkuttanut vaikka olikin kuin pieni hotellin yksityishuone sairaalamuodossa. Tuskainen yö ja kiloittain hoitajien sääliviä katseita kera hurjan määrän antibiootteja ja särkylääkkeitä joiden helpotus vaihteli puolesta tunnista kolmeen tuntiin.

Aamulla sama lääkäri tarkasti, avasi paisetta lisää ja totesi, että varmaanki on sylyn mukana märkää on tullut pois eikä leikkausjonoon olisi asiaa tällekään päivää. Tulehdusarvoni nousi (156- 276 normaali on alle 8) ja kuumeiluni vain paheni, nieluni oli kipeämpi ja tuskani suurempi. Edellinen tuska yö jatkui tuskaisaksi päiväksi ja vieläkin tuskaisemmaksi yöksi. Seuraavana aamuna ennen aamupalaa hoitaja kiikutti minut ensimmäisenä lääkärille, lääkäri oli tomera täti joka tervehti ja tarttui kieleeni ja kurkki nieluuni peilillä. Tuomio oli seuraava: Ei tämä mikään pieni paise ole vaan niin suuri kuin tuonne mahtuu ja puhkaistu ihan väärästä kohtaa. Tämän jälkeen suihkaus puudutusta ja piikillä lisää, jonka jälkeen veitsi nieluun ja tyttö yökkäili pitkän tovin ruskeanvihertävääverimärkää desejä. Tämän jälkeen antibiootit tuplattiin (eli 18 x niin suureksi kuin mitä on päivittäisannos kotona nappailtavia antibiootteja) sekä särkylääkkeet tarkistettiin. Lisäksi tuli kommentti, että tämä tyttö leikataan tänään vaikka iltaan menis, sillä se oon minä joka tänään päivystää.

Siitä lähti helpotus ja parantuminen. Onneksi se nuori mieslääkäri lähti johonki lekurisemmaan. Jo toinen hoitovirhe nuorilta mieslääkäreiltä - vaadin määrätietoisten tätien hoitoon jatkossa. Jouduin toki sairaalassa olemaan vielä päiviä ja pääsinpä käymään vielä lähikaupunginkin keskussairaalassa (oli tosi sotasairaala) mutkan. Exä kävi mua siellä katsomassa ja vietti kanssani päivähuoneessa monta rattoisaa tuntia ja lähtiessä halasi tiukasti ja tarjoutui auttamaan sitten kun kotiin pääsen.

Kotona on sitten tullut pilleripöhnässä pyörittyä siitä asti todella väsyneenä ja toki myös kipeänä, mutta päivä päivältä parempana. Kiloja tuolle vajaan parin viikon tuskajaksolle jäi rapiat seitsemän kiloa, että jotain positiivistaki. Kai sitä kesäkuntoa kohti voi mennä noinkin :) Sitä paitsi lähinnä muutamasta kiisseliannoksesta, jugurtista ja jäätelöstä koostuneen ravinnon jälkeen kaipaisin kaikista eniten oikein suolaista ja rapeaa tomaatti-sipuli-feta-salaattia. Ehkä puhumattomuuden positiivinen seuraus on ollut se, että dna:lla epäillään varmaan mun kuolleen puhelinlaskun romahdettua.

Että semmoinen reseptinhakureissu ja potemiskuukausi.

Eilinen vitutus kulminoitui sitten aamupäivällä siihen, että tämä mielenrauhanmetsästäjä, vastoin kaikkia järkisyitä ja neuvoja päätin tarttua luuriin, numerooni jota herra ei tunnista ja hänen työaikanaan soitin. Kerrottuani kuka olen tuli vastaan luurista todella iloinen "No moi, sori en oo ehtiny ottaa suhun yhteyttä, on ollu tosi kiire". Pikkusen hämmensi, siis mitä vittua, jätkä on kuin mitään ei olis tapahtunu.
Millaiseksi se mua oikein luulee, että voi pompotella tosta vain? ei onnistu! Totesin vastaukseksi, että jos hän olisi halunnut, olisi kyllä ihan hyvin ehtinyt ilmoittaa kahden vuorokauden aikana vähintään sen, että on todella kiireinen ja sitä paitsi en häneltä ole muuta pyytänyt kuin rehellisyyttä, eikä hän ole sitä voinut tarjota. Mies oli sitä mieltä, että olen heti miettynyt pahinta vaihtoehtoa ja vaikken uskoisi hänen on ollut tarkoitus soittaa minulle töidensä jälkeen, väitti myös olleensa täysin rehellinen mulle. Totesin vain että mitä se ite olis tilanteesta ajatellut, myönsi olleensa mulkku, vaikka sitä ei tahtoisi olla. Johon tiukkasävyisesti totesin sen olleen mulkku. Hän kertoi, että haluaa ehdottomasti pitää yhteyksiä ja on kovin kiinnostunut minusta. Totesin ettei siltä vaikuta. Päästin hänet takaisin töihinsä ja mies aikoi soittaa töidensä jälkeen. Sellainen tiukkasävyinen ja vaativa puhelu mun puolelta, mies taas vaikutti kiireiseltä, anteeksipyytävältä ja nöyrältä.

Neljän jälkeen puhelin sitten vaativasti soikin, syödessäni ystävien laatuseurassa päivällistä työpäivän lomassa. En vastannut. Paria tuntia myöhemmin puhelimeeni kilahti pitkä viesti jossa mies myönsi käytöksensä olleen todella tylyä. Kertoi vastauksena parin päivän takaiseen viestiini, ettei hänkään ole suhdetta hakemassa. Raatorehellisyyden nimissä mies kertoi syytä käytökselleen: häntä hävetti, että oli nukahtanut suuhyväilyyni, hän on ollut todella kiireinen ja hänellä on ollut seuralainen. Ei ole kuulemma kyse siitä ettenkö olisi kiinnostavaa ja viihdyttävää seuraa, mutta hän haluaa tapailla myös muita naisia kun kerran on sinkku. Kertoi, että mikäli vielä haluan hänelle vastata aikoi mies soitella minulle huomenissa (eli tänään) kun on kyseisenä iltana menollaan. Lopussa oli vielä anteeksipyynnöt..aidot anteeksipyynnöt jos on loukannut.

Aikamoinen pelimies oli toteaminen tuon jälkeen. Vastasin tänään pitkän pohdinnan jälkeen miehelle, että saa soittaa, että saa juteltua asiat sillai ettei jää mitään hampaankoloon. Tosin mun ajatukset oli salakavalasti puhuttaa mies pussiin epärehellisyyden osalta, ottaa selvää, mitä se on puhunu paskaa ja mitä ei. Mitään en tuon kaverin kanssa enää halua kyllä, minussa kun ei ole toisen naisen aineksia yhtään. Mä oon joko ykkösnainen tai en nainen ollenkaan, olen sitten kaveri jos sitäkään, mutta en nainen hänelle. Ei taida poika tietää miten tuollaisille sinkkumaailmaan palanneille oman arvon kokeilijoille tuppaa käymään. Ei kukaan nainen ala kaveria kummemmaksi miehen kanssa josta ei tiedä missä kolossa se mies on viimeksi kaluaa heilutellu tai kenen huulia suudellut.

Noh raportoin sitten kun puhelu tulee (jos ylipäätään on tullakseen, jos sille treffit vaikka pukkaa :D ). Oon mä vaan tällanen pöhkö mielenrauhanmetsästäjä näiden miessotkujen suhteen, pitää saada sanoa se viimeinen sana jotta voi heivata sotkut menneisyyden kierrätyskeskukseen.

En jaksa yhtään kyllä käsittää miehiä, en sitten pätkän vertaa. Näyttää siltä, ettei miessukupuolesta löydy yhtään vastuuntuntoista ja suoraselkäistä tapausta. Onko kaikki miehet todellakin pelimiehiä tai selkärangattomia raukkoja? Näköjään!

Olen muutaman viikon tutustellut yhteen mieheen, johon tein suuren vaikutuksen luonteellani, suoruudellani ja rohkeudellani. Kävi selvästi ilmi, että mies oli todella ihastunut ja todella halukas tapaamaan minua. Kertoi, että ei ole koskaan tavannut tällaista naista. Alusta asti olen tehnyt selväksi etten etsi mitään suhdetta vaan vain hauskaa seuraa iltojen iloksi. Tämä mies vaikutti olevan sellainen.

Kävi sitten niin, että minun ollessa aikamoisessa humalassa baarissa, mies päätti ajaa vajaan tunnin matkan yöllä minua sinne baariin katsomaan. Varoittelin miestä, ettei pidä turhan suuria luuloja ulkonäköni tai muunkaan suhteen, mies oli todella ymmärtäväinen ja väitti ettei ole pinnallinen, eikä ulkokuorella ole suurta merkitystä kun tuntee jo sisimpääni sen verran. Mies päätti tulla kaikesta huolimatta. Tapasimme, rupattelimme hetkisiä baarissa, hän liittyi seuraamme. Pidin hieman välimatkaa, en juossut hänen perässään baarissa jne. en ollut itsestäänselvyys. Mies päätti tuoda minut kotiin, juuttui kämpilleni, homma meinasi mennä kiusoittelun puolelle, mies sanoi että hänellä ei ole tapana harrastaa seksiä ekalla tapaamisella jos nainen on oikeasti kiinnostava. Totesin kiimassa, että eikä minulla ole tapana harrastaa seksiä toisilla treffeillä, jos ei ekallakaan. Tähän mies totesi, että mielellään hän tapaisi minua kyllä useamminkin. Mies oli lähtemässä moneen otteeseen, muttei malttanut, homma luisui seksiin. Olin todella humalassa ja väsynyt yli 12 tunnin juhlintasession jälkeen.

Mies kehui taitojani, kertoi kuinka tiedän todellakin kuinka miehen saa kuumaksi, kuinka ihanat lemmenlihakset minulla on ja kuinka seksissä tiedän kyllä miestä mies tykkää. Parin tunnin kiusoittelun ja leikittelyn jälkeen mies nukahti minun hellästi hyväillessä hänen kaluaan. Mies kuorsasi todella kovaa, sain kuitenkin nukahdettua, mutta jossain vaiheessa heräsin järkyttävän pääkipuun. Hain lääkettä ja tiesin, että maanlaajuinen krapula on valmis.

Puuhasin kaikenlaista miehen todella sikeästi nukkuessa sohvallani (jossa vieressä myös itse nukuin), jossain vaiheessa kahvit keitettyäni kipitin miehen viereen herättelin hänet ja mies kietoi kätensä ympärilleni ja hipsutteli hiljaa. Nousimme ylös, istuskelimme vaisuissa tunnelmissa ja mies oli kovin kiinnostunut mitä mieltä olin hänen kalustaa joka oli "riisuttua mallia". Totesin, että ihan kiva, ei hirveästi kuitenkaan eronnut muista näkemistäni. Mies jonkin aikaa istuttuaan luonani (ei vieressäni vaan nojatuolissani) joutui lähtemään, sillä tiesin, että hänen olisi jo pitänyt olla kuutta tuntia aiemmin työn touhussa. Mies pahoitteli, että joutuu jo lähtemään ja ovella halaillessa ja pussaillessa totesi että todella mielellään tulisi minua toistekin tapaamaan, totesin vähän viileästikin, että sitten sen pitää tulla mua tapaamaan. Huikkasi ovelta, että soitellaan ja ollaan yhteyksissä. Jäin potemaan krapulaani yksin.

Illalla nautimme ystävieni kanssa krapulasaunan virkistävästä vaikutuksesta ja meni aika myöhään. Soitin puolenyön maissa miehelle (hän useimmiten on tuohon aikaan hereillä) hän ei vastannut. Koitin uudelleen kömpiessäni sänkyyn, jälleen ei vastausta. Ajattelin, että mies on ehkä jo nukahtanut raskaan työpäivän ja edellisen yön jälkeen. Seuraavana aamuna soitin hänelle puolen päivän jälkeen, ei vieläkään vastausta, joten laitoin viestin "Olisin vain halunnut kuulla kuinka sinun työntäyteinen lauantai sujui. Siellä taitaa olla edelleen aika kiireinen mies tai sitten tämän tytön pisteet on romahtaneet :)".

Meni päivä, kääntyi iltaan, ei mitään. Yleensä mies on tavannut vastata viesteihini suurimmillaan tunnin parin viiveellä. Mitä pidemmälle ilta ehti sen suuremmaki vitutukseni kohosi, jälleen täysin sama kaava! Mitä mä teen niin väärin? Ei se ollut yksin mun päätös harrastaa seksiä. Enkä ainakaan ole vaatinut ketään kehumaan ja ehdottamaan uutta tapaamista. Jumalauta! Mies on puhunut niin paljon paskaa! Tiedän kyllä etten ollut sosiaalisuuden huipentuma tuolloin, en oma itseni, sen jonka mies on oppinut tuntemaan puhelimessa, olinhan kännissä / krapulassa, mutta tein kyllä selväksi että vaisu käytökseni ei johdu hänestä vaan puhtaasti olotilastani. Nukkumaan mennessäni vitutus oli todella suuri, tiedän että mies on takuulla ollut todella kiireinen ja ollut töiden kimpussa koko päivän, mutta silti, tilanne kertoi minulle kyllä kaiken, mutta jätti myös jälkeensä ison läjän kysymysmerkkejä. Mitä vittua taa son tapahtunut? Kuinka onnistun aina? Olenko oikeasti vaan niin fyysisesti ruma, että se saa miehet perääntymään? Vai mikä nyt on taas saanut yhden varsin tutustumisenarvoisen kollin perääntymään ja sulkeutumaan täysin?
Vitutuskohtauksessani päätin laittaa viimesen niitin arkkuun: "Ei tainnut olla kiireestä kiinni. Harmi että sait minusta sellaisen kuvan mitä olen hirvittävässä kännissä ja järkyttävässä krapulassa, varsinkaan kun tuo ei ole yleistä minulle, enkä missään suhteessa ole silloin  perusiloinen itseni. Kuten tiedät arvostan suoraa puhetta ja olisin arvostanut suorapuheisuutta tässäkin asiassa. Itsekin haluan vielä suoraan sanoa että kai sulle on ollut selvää etten suhdetta ole etsinyt. Sun kans on ollu tosi mukava jutella ja tutustella, olen nauttinut, olet loisto kaveri, en ole ajatellut sen enempiä. Pakko myös sanoa että ikävä tuommoinen mitään puhumaton katoamistemppu."

Tähän mennessä ei ole mitään vastausta tullut. Toivoisin melkein, että puhelin olisi hukkunut tai jotain, mutta kyllä peli näyttää olevan selvä. Olemme puhuneet miehen kanssa siitä kuinka minun suhteeni tapaavat päättyä juuri näin ja kuinka vihaan sitä. Mun tekis mieli soittaa toisesta numerostani sen työkannykkään, sen olis pakko vastata. Haluaisin saada tietää mitä sen päässä oikein liikkuu. Eihän mun kaikki tutustumiset voi päättyä näin?

Ajatuksia jotka harhailee päässä:

Voi vitutus maksimus..osaan ilmeisesti sekoittaa pakan ihan täysin, mutten tiedä yhtään miten ne kortit saa taas järjestykseen. Vituttaa myös se, että vaikka olen asennoitunut, tavalla etten turhia luuloja herättäle itsessäni enkä toisessa, niin aina sama kaava vain toistuu ja toistuu. Miten saan sille stopin?

Tuossa katselin posteja viikonlopun ajalta, selailin mainokset ja luin lehdet. Pinon alta paljastui kirjekuori, avattu. Ihmettelin ja pyörittelin kuorta, kurkkasin sisään jossa oli lappu: "Kyllä toisetkin harrastaa seksiä, mutta ei koko taloa herätetä, jos lopettaisit tuon yöllisen Kirkumisen. Se on häirintää yöllä 22-7 Seinät ovat ohuet. jatkuuko? vai?". VOI HERRANJUMALA! Tiedän, että kyseessä ei ole oma äännehdintäni vaan kämpälläni käyneen tuttavapariskunnan naisen ääni, pakko olla. En minä seksiä harrastaessani huokailuilta jouda kirkumaan, kova ääninen saatan olla, mutta ehkä mun tahdilla olisin saanut jo häädön kolmen vuoden aikana, enhän minä edes osaa kirkua edes silloin kun mut säikäytetään. Nolottaa todella, todella paljon! Ehkä kuljen enää musta huppu silmillä pimeässä rappukäytävässä.

Ei ole kovin kauaa kun vein sanomalehtiä kovassa kuumeessa lehtien keräykseen suuren säkillisen. Lehtien seassa oli keräykseen livahtanut litistetty pahvilaatikko, jota en huomannut, etenkään kun keräyslaatikon kansi pamahti kipeästi nenänvarteeni. Seuraavana päivänä pahvilaatikon pala (jossa oli osoitelappuni) pudotettiin postiluukusta, sen taakse oli kirjoitettu suurella punaisella tussilla: "Pahvi ei kuulu paperinkeräykseen!!" Ai ihanko totta?!? olen pahoillani jos lististetty laatikko on livahtanut 15 lehtikilon seassa. Se on ollut puhdas vahinko. Minusta tuo on saman ihmisen kirjoittamaa, sillä samalla punaisella tussilla oli vaivauduttu kirjoittamaan tuokin lappu. Mistä lähtien tästä taloyhtiöstä on tullut joku "laputellen" taloyhtiö. Toisaalta parempi, että laitetaan lappua, kuin valitetaan selän takana tai soitetaan vuokraisännälle tai poliisille tai ympäristöviranomaiselle.

Mutta tää nolouden tunne on kyllä todella maksimaalinen. Olisi kiva tietää onko tuo kuori tullut silloin perjantaiyönä, vai onko se tullut jokin muu päivä (koska silloin se ei kuuluisi minulle, ellei sitten perjantain seurauksena). Kiva olis tietää kuka tämä lappuliisa on, se on joko seinän takana asuna vanharouva, yläkerran vanhapoika tai toinen seinänaapurini yh-äiti varhaisteininsä kanssa. Tämä varhaisteini/lapsi on muuten jäänyt kiinni muutaman kerran kurkkimasta mun postiluukusta. Toki yläkerran lapsiperhekin voisi olla lappujen takana, mutta kyllä siinä kohtaan pitää kuulua naapuriasuntojen yläpuolellekin, jota en kyllä ihan usko. Oli miten oli noloa se on silti. Tulee olo, että pitäis suunnilleen laittaa lappua, että en se minä ollut muut, jotka on "lainannu" mun kämppää, ei tule toistumaan.

Puuh..onko muilla samankaltasia kokemuksia? Unohtuuko nolous vaan, vai saanko nyt puoli taloa seurailemaan elämäni käänteitä. Oletteko kirjoittanut lappua koskaan naapureillenne?

Tähän päivään heräsin sentään lähtökohtaisesti positiivisemmissa tunnelmissa. Pään sisäinen myrsky on hieman laantunut, tosin sää ennusteessa sanottiin, että päivän mittaan tuuli yltyy myrskylukemiin. Pitänee laittaa korvaläpät, pipo ja vieläpä huppu tiukasti päähän, ettei myrskytuuli pääse ainakaan korvasta sisään nostattamaan aivomyrskyä.

Muusikosta ei ole kuulunut mitään, ehkei enää kuulukaan. Ehkä jopa parempi niin, vaikka tyyppi onkin kerrassaan loistava heppu. En tiedä mikä sai sen kuvittelemaan, että jos naisen kanssa tutustuu, on oltava valmis suunnilleen naimisiin. Muussa tapauksessa ei kannata edes tutustua. Ja jos joku vielä kehtaa väittää, että me naiset ollaan jotenkin hankalia, lupaan henkilökohtaisesti nostaa hameen helmat korviin ja näyttää väittäjälle horisontaalisesti ulottuvaa ahteriani. Oppiipa samalla mistä emäkanat kusee.

Samaista paikkaa luulee pääsevänsä tutkimaan ehkä myös mies, joka on tarkoitus tavata tänään kahvikupin ääressä. Tähän tyyppiin olen tutustunut ehkä jo pari vuotta sitten, en edes muista koska. Alkuun olimme yhteyksissä enemmänkin, mutta koskaan ei olla tavattu, tai ollaan kerran baarissa, mutta mies ei ehkä edes tiedä sitä. Mies on muistanut minua tasaisin valiäjoin joko pikkutuhmilla tai kuulumisista kiinnostuneilla viesteillä. Nyt yhteydenpito lähti jälkimmäisestä, mutta mies on kovasti koittanut kääntää sitä tuolle pikkutuhmalle linjalle. Minä heitin sille puolestani tiukkaa tekstiä ja haasteen pysyä asialinjalla, sekä tiukkaan sävyyn kerroin, että tuhmat tuumat ovat turhia luuloja. Keskustelua käytiin kyllä melko metaforisella tasolla, joka sopii kyllä mulle, varsinkin kun mies on varsin älykäs ja vieläpä komeakin tapaus.
En tiedä pitäisikö ystävänpäivän kunniaksi antautua kokeneen miehen käsiteltäväksi, jos sähköä ilmaan muodostuu kahvikupin äärellä. Ehkä se saisi muut asiat unohtumaan.

Olen tässä muutaman viikon treenaillu ja vähän katsastellut mitä suuhuni laitan, tuloksia on tullut jo hieman. Painoa on pudonnut jo viitisen kiloa ja kropan eniten rääkkäämäni kohdat (käsivarret sisäreidet, kyljet ja maha) saaneet hieman lihasmassaa enemmän ja samalla kiinteytyneet hieman. Pari päivää sitten päätin ottaa tehotreeniin myös lemmenlihakset. Sen treenin tuottamista tuloksista saanee nauttia sitten kun sopiva kolli kolahtaa kuvioihin, tosin vertailupohjaa ei (toivottavasti) kollilla ole "ennen" -tilanteesta. Tai jos on, niin kyllä huolestuttavasti taas tällä tyttelillä menisi.

Sydämellistä ja lemmekästä ystävänpäivää kaikille lukijoille <3

Nyt on joku tässä mun elämän kehnossa elokuvassa painanu pikakelausnappia. Asiat tulee ja menee niin nopeasti, ettei tämän blondin aivoin varustettu nuori nainen pysy kärryillä. Muusikko nimittäin laittoi juuri viestiä, kertoi ettei lupaamastaan huolimatta aio tänään soittaa minulle. Haluaa pohtia josko elämään tulisi edes jotain tolkkua. Oli pahoillaan, pyysi anteeksi lopettaen viestin sanoihin älä murehdi. Vastasin vain, että yskä on ymmärretty, ota oma aikasi ja etten enää aio häiriköidä ja, että ota yhteyttä jos tämän tytön kanssa kaveeraamine vielä joskus maistuu.

Mitä tuosta nyt sitte taas pitäis muuta ajatella kuin, että kyllä on naisella kerrassaan paska miesmaku. Vissiin tässä mun leffassa on se vaihe, että tämä sankari-neiti saa iskuja vasten kasvoja suunnalta ja toiselta, jotka saa neidin lopulta pihisevän henkitoreissaan. Sen jälkeen jos onni ja ohjaaja suo niin adrenaliinin voimalla lähdetään uuteen nousuun. Toivottavasti! Toivottavasti tässä on nopearytmiset leikkaukset eikä enää kovin paljon henkisesti heitteleviä yllätyksiä, tai muuten tää menee farssin, komedian tai kauhun puolelle.