Päädyimme tämän minun pitkäaikaisen vakkarini kanssa keskusteluissa
lopputulokseen, että ehkä seksi ei ole enää sellainen asia jota
kannattaisi harrastella. Hän on kokenut, että painostan häntä seksiin
ja vaikka kertoo nauttivansa siitä, kunhan vauhtiin päästään, niin
kuulemma on morkkista sen jälkeen. Olemme niin puhtaasti kavereita,
eikä hänen mielestään kavereita voi panna. Olen erimieltä, minä kun
useimmiten panen miespuolisia kavereita, kun ei tuota romanssintynkää
oikein ole ollut kuvioissa.
Mulle tuli tosi paska olo siitä
että olen häntä asiaan painostanut ja että hän on asian noin kokenut.
Yhtään ei asiaa auttanut puhelu jossa kävi ilmi, että olin loukannut
viime viikolla tapaamaani miestä huumorimielessä heitetyllä
kommentilla, jonka hän oli ottanut hänen miehisyytensä arvosteluna.
Lisäksi tunnen morkkista siitä, etten voi olla äitini tukena hänen
joutuessa aika suureen leikkaukseen. Vietin itkun täyteisen
morkkisillan jossa pahoittelin asiaa ed. henkilöiltä. Treffikumppanin
kanssa ei tullut tyydyttävää lopputulosta, vaikka sanoikin ymmärtävänsä
ettei minun ollut tarkoitus loukata. Päädyin lopputulokseen, että
opettelen kasvamaan aikuiseksi ja otan häneen yhteyttä sen jälkeen kun
osaan vaikeista asioista keskustella heittämättä rohkeaa läppää.
Marttyyrimäistä, tiedän.
Pahoiteltuani tuolla vakkarilleni
itsekyyttäni, joka on tuottanut hänelle pahaa mieltä, tuli ihana
vastaus, joka ei kuitenkaan poistanut pahaa mieltä mutta helpotti
vähän. Viestissä vakkari kertoi, että olen tukenut, auttanut ja
tarjonnut kaikkea mitä vain voi toivoa, että olen hänen mielestään
unelmapakkaus. Ihana kohteliaisuus, mutta jos edes unelmapakkaus ei
riitä niin mikä tässä elämässä sitten riittää?
Irroittautumisen
vakkarista, josta kuitenkin valtavasti välitän, olen aloittanut
tapailemalla muita miehiä jo jonkin aikaa, mutta mikään ei tunnu
sytyttävän. Ei vaikka kyseessä olisi komea, fiksu ja mukava tapaus.
Olen kai tottunut liian hyvälle, vaikkakin liian vähäisellä tunteella.
lauantai, 27. lokakuu 2007
Kommentit