En jaksa yhtään kyllä käsittää miehiä, en sitten pätkän vertaa. Näyttää siltä, ettei miessukupuolesta löydy yhtään vastuuntuntoista ja suoraselkäistä tapausta. Onko kaikki miehet todellakin pelimiehiä tai selkärangattomia raukkoja? Näköjään!

Olen muutaman viikon tutustellut yhteen mieheen, johon tein suuren vaikutuksen luonteellani, suoruudellani ja rohkeudellani. Kävi selvästi ilmi, että mies oli todella ihastunut ja todella halukas tapaamaan minua. Kertoi, että ei ole koskaan tavannut tällaista naista. Alusta asti olen tehnyt selväksi etten etsi mitään suhdetta vaan vain hauskaa seuraa iltojen iloksi. Tämä mies vaikutti olevan sellainen.

Kävi sitten niin, että minun ollessa aikamoisessa humalassa baarissa, mies päätti ajaa vajaan tunnin matkan yöllä minua sinne baariin katsomaan. Varoittelin miestä, ettei pidä turhan suuria luuloja ulkonäköni tai muunkaan suhteen, mies oli todella ymmärtäväinen ja väitti ettei ole pinnallinen, eikä ulkokuorella ole suurta merkitystä kun tuntee jo sisimpääni sen verran. Mies päätti tulla kaikesta huolimatta. Tapasimme, rupattelimme hetkisiä baarissa, hän liittyi seuraamme. Pidin hieman välimatkaa, en juossut hänen perässään baarissa jne. en ollut itsestäänselvyys. Mies päätti tuoda minut kotiin, juuttui kämpilleni, homma meinasi mennä kiusoittelun puolelle, mies sanoi että hänellä ei ole tapana harrastaa seksiä ekalla tapaamisella jos nainen on oikeasti kiinnostava. Totesin kiimassa, että eikä minulla ole tapana harrastaa seksiä toisilla treffeillä, jos ei ekallakaan. Tähän mies totesi, että mielellään hän tapaisi minua kyllä useamminkin. Mies oli lähtemässä moneen otteeseen, muttei malttanut, homma luisui seksiin. Olin todella humalassa ja väsynyt yli 12 tunnin juhlintasession jälkeen.

Mies kehui taitojani, kertoi kuinka tiedän todellakin kuinka miehen saa kuumaksi, kuinka ihanat lemmenlihakset minulla on ja kuinka seksissä tiedän kyllä miestä mies tykkää. Parin tunnin kiusoittelun ja leikittelyn jälkeen mies nukahti minun hellästi hyväillessä hänen kaluaan. Mies kuorsasi todella kovaa, sain kuitenkin nukahdettua, mutta jossain vaiheessa heräsin järkyttävän pääkipuun. Hain lääkettä ja tiesin, että maanlaajuinen krapula on valmis.

Puuhasin kaikenlaista miehen todella sikeästi nukkuessa sohvallani (jossa vieressä myös itse nukuin), jossain vaiheessa kahvit keitettyäni kipitin miehen viereen herättelin hänet ja mies kietoi kätensä ympärilleni ja hipsutteli hiljaa. Nousimme ylös, istuskelimme vaisuissa tunnelmissa ja mies oli kovin kiinnostunut mitä mieltä olin hänen kalustaa joka oli "riisuttua mallia". Totesin, että ihan kiva, ei hirveästi kuitenkaan eronnut muista näkemistäni. Mies jonkin aikaa istuttuaan luonani (ei vieressäni vaan nojatuolissani) joutui lähtemään, sillä tiesin, että hänen olisi jo pitänyt olla kuutta tuntia aiemmin työn touhussa. Mies pahoitteli, että joutuu jo lähtemään ja ovella halaillessa ja pussaillessa totesi että todella mielellään tulisi minua toistekin tapaamaan, totesin vähän viileästikin, että sitten sen pitää tulla mua tapaamaan. Huikkasi ovelta, että soitellaan ja ollaan yhteyksissä. Jäin potemaan krapulaani yksin.

Illalla nautimme ystävieni kanssa krapulasaunan virkistävästä vaikutuksesta ja meni aika myöhään. Soitin puolenyön maissa miehelle (hän useimmiten on tuohon aikaan hereillä) hän ei vastannut. Koitin uudelleen kömpiessäni sänkyyn, jälleen ei vastausta. Ajattelin, että mies on ehkä jo nukahtanut raskaan työpäivän ja edellisen yön jälkeen. Seuraavana aamuna soitin hänelle puolen päivän jälkeen, ei vieläkään vastausta, joten laitoin viestin "Olisin vain halunnut kuulla kuinka sinun työntäyteinen lauantai sujui. Siellä taitaa olla edelleen aika kiireinen mies tai sitten tämän tytön pisteet on romahtaneet :)".

Meni päivä, kääntyi iltaan, ei mitään. Yleensä mies on tavannut vastata viesteihini suurimmillaan tunnin parin viiveellä. Mitä pidemmälle ilta ehti sen suuremmaki vitutukseni kohosi, jälleen täysin sama kaava! Mitä mä teen niin väärin? Ei se ollut yksin mun päätös harrastaa seksiä. Enkä ainakaan ole vaatinut ketään kehumaan ja ehdottamaan uutta tapaamista. Jumalauta! Mies on puhunut niin paljon paskaa! Tiedän kyllä etten ollut sosiaalisuuden huipentuma tuolloin, en oma itseni, sen jonka mies on oppinut tuntemaan puhelimessa, olinhan kännissä / krapulassa, mutta tein kyllä selväksi että vaisu käytökseni ei johdu hänestä vaan puhtaasti olotilastani. Nukkumaan mennessäni vitutus oli todella suuri, tiedän että mies on takuulla ollut todella kiireinen ja ollut töiden kimpussa koko päivän, mutta silti, tilanne kertoi minulle kyllä kaiken, mutta jätti myös jälkeensä ison läjän kysymysmerkkejä. Mitä vittua taa son tapahtunut? Kuinka onnistun aina? Olenko oikeasti vaan niin fyysisesti ruma, että se saa miehet perääntymään? Vai mikä nyt on taas saanut yhden varsin tutustumisenarvoisen kollin perääntymään ja sulkeutumaan täysin?
Vitutuskohtauksessani päätin laittaa viimesen niitin arkkuun: "Ei tainnut olla kiireestä kiinni. Harmi että sait minusta sellaisen kuvan mitä olen hirvittävässä kännissä ja järkyttävässä krapulassa, varsinkaan kun tuo ei ole yleistä minulle, enkä missään suhteessa ole silloin  perusiloinen itseni. Kuten tiedät arvostan suoraa puhetta ja olisin arvostanut suorapuheisuutta tässäkin asiassa. Itsekin haluan vielä suoraan sanoa että kai sulle on ollut selvää etten suhdetta ole etsinyt. Sun kans on ollu tosi mukava jutella ja tutustella, olen nauttinut, olet loisto kaveri, en ole ajatellut sen enempiä. Pakko myös sanoa että ikävä tuommoinen mitään puhumaton katoamistemppu."

Tähän mennessä ei ole mitään vastausta tullut. Toivoisin melkein, että puhelin olisi hukkunut tai jotain, mutta kyllä peli näyttää olevan selvä. Olemme puhuneet miehen kanssa siitä kuinka minun suhteeni tapaavat päättyä juuri näin ja kuinka vihaan sitä. Mun tekis mieli soittaa toisesta numerostani sen työkannykkään, sen olis pakko vastata. Haluaisin saada tietää mitä sen päässä oikein liikkuu. Eihän mun kaikki tutustumiset voi päättyä näin?

Ajatuksia jotka harhailee päässä:

Voi vitutus maksimus..osaan ilmeisesti sekoittaa pakan ihan täysin, mutten tiedä yhtään miten ne kortit saa taas järjestykseen. Vituttaa myös se, että vaikka olen asennoitunut, tavalla etten turhia luuloja herättäle itsessäni enkä toisessa, niin aina sama kaava vain toistuu ja toistuu. Miten saan sille stopin?