Eipä mies tohtinut soittaa, kuten vähän arvelinkin. Mutta se siitä, osoitti olevansa mulkku jolle ei ajatustakaan kannata enää antaa.
Tapsa kommentoi kirjoitustani tuolla toisessa kammiossa miessukupuoleen pettymisestäni ja herätti paljon ajateltavaa, etenkin aiheesta, päädynkö aina saman tyyppisten miesten seuraan. Ikävä kyllä, jouduin toteamaan. Halusin pohdintani nostaa myös tänne blogaukseksi.
Luulen, että tavallisin ja pahin kategoriani on juuri eronneet miehet jotka kaipaavat sitä parisuhdetta ja parisuhdearkea kipeästi. Sitten ne luulevat tietävänsä mitä haluavat, vaikka oikeasti kaipaavat juuri sitä exänsä kaltaista naista ilman ongelmia. Naista joka tuntee ja tietää miehen läpikotaisin, sen mistä kyseinen mies tykkää ja mistä ei. Miehet ei vaan ehkä tätä kuitenkaan itse tunnista joten nainen tuntuu väärältä kun se ei tunnu samalta kuin se oma ex-kulta.
Vaihtoehtoisesti eronnut mies kaipaa sitä parisuhdearkea mutta toisaalta haluaa mittauttaa päivän pörssikurssinsa sinkkumarkkinoilla, ei oikein tiedä mitä haluaa, jää koukkuun päättömään deittailuun, kunnes on huomannut arvonsa ja päässyt yli entisestään, tajuaa ettei samanlaista ole eikä tarvikaan, jonka jälkeen vasta voisi ajatella edes jonkinmoista suhdetta. Tapaan näihin miehiin siinä kohtaan kun heillä on tämä päivän markkina-arvo puntarissa.
Olen joskus todennut, että mulla on elämäntehtävänä olla amorin apuri, ehkä juuri pieni ja pitkämielinen sutina jonkun eronneen kanssa on saattanut nostaa jaloilleen eron jälkeen ja synnyttänyt luottamuksen takaisin naisia kohtaan. Ehkä myös uskoa siihen, että todella suorapuheisia ja melko mutkattomiakin tapauksia on olemassa. Siitä sitten miehet lähtee etsimään vähän valmiimpana ja pää selkeämpänä sitä unelmien naista. Uskon kuitenkin, että maailmassa on muitakin amorin apulaisia ja minäkin joskus vielä törmään apulaisen valmistelemaan tapaukseen, kun on sen aika. :D
Näiden eronneiden kanssa on yleensä sama kaava tutustellaan, soitellaan ollaan tiiviisti yhteyksissä. Tässä kohtaa miehet yleensä ihastuvat itsenäiseen ja suoraan luonteeseeni, avoimmuuteeni. Tällä tasolla mies uskaltaa vielä heittäytyä. Sitten kun homma ottaa askeleen todellisuuteen päin tapaillaan ja harrastetaan seksiä, tulee se sellainen pakokauhu, jolloin homma kuivuu kasaan, koska mies luulee minun haluavat liikoja kun olen jo reitenikin levittänyt, vaikka seksi ei oo mulle mikään sellanen "juttu" johon liittyis tunteita. Olenkin joskus sanonut että en ole pihi, mutta tarkka tavarastani, joka kuvaa omasta mielestäni hyvin tuota mun suhtautumista seksiin. Silloin nautitaan kun tuntuu siltä, eikä sillä mitään seurauksia tartte olla, vaikka miehet niin lähes aina olettaakin. Ehkä mun pitäis opetella ymmärtämään muita, joille seksi on enemmän kuin vaan hauskanpitoa.
Toinen kategoria lienee sellaiset sinkut jotka ovat lähes aina olleet sinkkuja, osaavat olla itsenäisiä ja pitävät kiinni sinkkuudestaan. Joillakin ei ole koskaan edes oikein ollut tyttöystävää "rajoittamassa menojaan" eikä sellaista kaivata. Haetaan lähinnä säännöllistä seksiä (jota vastaan minulla ei ole tokikaan mitään, kunhan peli on selvä). Nämä miehet ovat hauskaa seuraa niin iltoihin kuin kuumiin öihinkin, mutta siihen se sitten jääkin. Tahtoisin pientä yhteydenpitoa muutenkin kuin silloin kun on tylsää tai kun panettaa, pahimmillaan 04 aamuyöllä kun ei ketään oo tarttunu haaviin. Kuten jo todettu homma on ok jos peli on selvä, muussa tapauksessa en ala varakappaleeksi tai kakkosnaiseksi.
Että tällaiset lankeemukset mulla :)
Tapsa kommentoi kirjoitustani tuolla toisessa kammiossa miessukupuoleen pettymisestäni ja herätti paljon ajateltavaa, etenkin aiheesta, päädynkö aina saman tyyppisten miesten seuraan. Ikävä kyllä, jouduin toteamaan. Halusin pohdintani nostaa myös tänne blogaukseksi.
Luulen, että tavallisin ja pahin kategoriani on juuri eronneet miehet jotka kaipaavat sitä parisuhdetta ja parisuhdearkea kipeästi. Sitten ne luulevat tietävänsä mitä haluavat, vaikka oikeasti kaipaavat juuri sitä exänsä kaltaista naista ilman ongelmia. Naista joka tuntee ja tietää miehen läpikotaisin, sen mistä kyseinen mies tykkää ja mistä ei. Miehet ei vaan ehkä tätä kuitenkaan itse tunnista joten nainen tuntuu väärältä kun se ei tunnu samalta kuin se oma ex-kulta.
Vaihtoehtoisesti eronnut mies kaipaa sitä parisuhdearkea mutta toisaalta haluaa mittauttaa päivän pörssikurssinsa sinkkumarkkinoilla, ei oikein tiedä mitä haluaa, jää koukkuun päättömään deittailuun, kunnes on huomannut arvonsa ja päässyt yli entisestään, tajuaa ettei samanlaista ole eikä tarvikaan, jonka jälkeen vasta voisi ajatella edes jonkinmoista suhdetta. Tapaan näihin miehiin siinä kohtaan kun heillä on tämä päivän markkina-arvo puntarissa.
Olen joskus todennut, että mulla on elämäntehtävänä olla amorin apuri, ehkä juuri pieni ja pitkämielinen sutina jonkun eronneen kanssa on saattanut nostaa jaloilleen eron jälkeen ja synnyttänyt luottamuksen takaisin naisia kohtaan. Ehkä myös uskoa siihen, että todella suorapuheisia ja melko mutkattomiakin tapauksia on olemassa. Siitä sitten miehet lähtee etsimään vähän valmiimpana ja pää selkeämpänä sitä unelmien naista. Uskon kuitenkin, että maailmassa on muitakin amorin apulaisia ja minäkin joskus vielä törmään apulaisen valmistelemaan tapaukseen, kun on sen aika. :D
Näiden eronneiden kanssa on yleensä sama kaava tutustellaan, soitellaan ollaan tiiviisti yhteyksissä. Tässä kohtaa miehet yleensä ihastuvat itsenäiseen ja suoraan luonteeseeni, avoimmuuteeni. Tällä tasolla mies uskaltaa vielä heittäytyä. Sitten kun homma ottaa askeleen todellisuuteen päin tapaillaan ja harrastetaan seksiä, tulee se sellainen pakokauhu, jolloin homma kuivuu kasaan, koska mies luulee minun haluavat liikoja kun olen jo reitenikin levittänyt, vaikka seksi ei oo mulle mikään sellanen "juttu" johon liittyis tunteita. Olenkin joskus sanonut että en ole pihi, mutta tarkka tavarastani, joka kuvaa omasta mielestäni hyvin tuota mun suhtautumista seksiin. Silloin nautitaan kun tuntuu siltä, eikä sillä mitään seurauksia tartte olla, vaikka miehet niin lähes aina olettaakin. Ehkä mun pitäis opetella ymmärtämään muita, joille seksi on enemmän kuin vaan hauskanpitoa.
Toinen kategoria lienee sellaiset sinkut jotka ovat lähes aina olleet sinkkuja, osaavat olla itsenäisiä ja pitävät kiinni sinkkuudestaan. Joillakin ei ole koskaan edes oikein ollut tyttöystävää "rajoittamassa menojaan" eikä sellaista kaivata. Haetaan lähinnä säännöllistä seksiä (jota vastaan minulla ei ole tokikaan mitään, kunhan peli on selvä). Nämä miehet ovat hauskaa seuraa niin iltoihin kuin kuumiin öihinkin, mutta siihen se sitten jääkin. Tahtoisin pientä yhteydenpitoa muutenkin kuin silloin kun on tylsää tai kun panettaa, pahimmillaan 04 aamuyöllä kun ei ketään oo tarttunu haaviin. Kuten jo todettu homma on ok jos peli on selvä, muussa tapauksessa en ala varakappaleeksi tai kakkosnaiseksi.
Että tällaiset lankeemukset mulla :)
Kommentit