Onpa jälleen vierahtänyt aikaa kun on viimeksi sormet seikkaillu näppiksellä tarkoituksenaan tanssia tekstiä blogiin. Kyse ei ole ollut siitä etteikö asiaa olisi ollut, mutta sormiani on vaivannut kirjoituskankeus joka on suorastaan estänyt sormien käyttämisen aivojen jatkeena.

Eilen oli tosi paha päivä jotenkin kaikki tuntui taas kaatuvan päälle. Se oli taas niitä päiviä jolloin alkaa miettiä montako muuttalaatikkoa häkkikomerosta saattaisi löytää jotta kasaisi kamat ja suuntais johonkin pois vaan. Mietin mitä minulla täällä on ja en löytänyt taas yhtään asiaa miksi jäädä näille nurkille. Mulla ei ole perheettä täällä. Ei myöskään enää kouluvelvoitetta asua paikkakunnalla. Mulla on epätyydyttävää, raskasta ja epähaasteellista työtä palvelualalla tuntitöinä, oman alan työt tuntuu kuivuneen kasaan minun osaltani enkä edes täysin ymmärrä miksi (joka myös vaivaa mieltä). Kaikki parhaat ystävät on muuttanu toiselle paikkakunnalle, pariutuneet tai naimisissa työn/projektien kanssa, joten seuraa baarittelulle tahi kupposelle kahvia on lähes turha edes houkutella.

Piiri pieni pyörii. Viimeisimmät tapailemani miehet ovat tavalla tai toisella kytköksissä joihinkin vanhoihin tuttuihin tai kontakteihin, eli siinäkin suhteessa kuviot on käynyt ahtaaksi. Otetaan esimerkiksi muutama viimeisin uusi tuttavuus: Eräs on reilun vuoden takaisen exän hyvän ystävän serkku, toinen on minun koulukaverini vanha hyvä koulukaveri, kolmas on ex-hoidon/nyk.ystävän pikkuveli ja yhden yön hoidon serkku, neljäs on työkaverin parhaita kavereita ja viides on viimeisimmän exän sekä pitkäaikaisen ex-fuckbuddyn, molempien hyvä luokkakaveri. Pelottavaa.

Tuntuu, että kuviot on käyny jotenki tosi ahtaiksi, ei meinaa löytyä mitään uutta ja piristävää mistään.
Lisäksi tää vaikea ja sairauksien täyteinen kevät on ollu varsin raskas, alkaa tämän kamelin selkä notkua aika pahasti, siksi tulee noita pahoja päiviä jolloin vaan rypee paskoissa ajatuksissa ja asioissa.

Tiesitkö, jos et ole terve voit aina leikkiä sellaista kunnes oireet uusii:
Sairauksista semmonen hauska juttu, että kävin yhdestä jutusta hoitajan juttusilla (ensin kun olin viikon puhelinrumba jälkeen saanut edes yhteyden johonkin paikkaan edes) hän päätyi lopputulokseen, että lääkärin juttusille. Noh seuraavalle aamulle lääkäriaika, joka samana aamuna peruttiin läkärin sairastumisen takia. Vaivan luonteesta johtuen uudesta lääkäriajasta ei olisi hyötyä joten puhelun viesti oli sellainen, että on sussa jotain vikana eikä me saada sulle nyt mistään lääkärihoitoa, mutta oot vaan niin kuin mitään siihen asti jos/kun vaiva uusii. Reipasta. Onko tämä nyt sitten lumehoitoa - leikitään, että sä oot terve. "Meillä on sellainen testi menossa, jossa joka kolmas potilas saa lumehoitoa jolla testataan toimiiko se mielikuvaharjoittelu, että mitään vaivaa ei ole". Pelottavaa tämäkin, jos maailma menee tuolle mallille.

Tiesitkö, sukupuolitaudit ei leviä tutuilta:
Vähän sama kun koitin päästä sukupuolitautitesteihin (onpa muuten sanahirviö). Multa kyseltiin kauheasti, onko seksikumppani tuttu jonka kanssa oli kondomi rikkoontunu. Kyllähän se oli, joten vastaus oli terveydenhuollon ammattilaisen suusta (oli muuten sama joka käski nielukipuani hoitaa valkosipulinkynsillä) että ei sulla sitten mitään voi olla jos se kumppani kerran oli tuttu. WHAAT?!? Lisäyksenä vielä, että jos kerran kumia on käytetty niin ei ainakaan sitten..vaikka se on rikki mennytkin. Käsittääkseni rikkinäisen kumin kaikenlainen ehkäsyteho on yhtä heikko kuin kondomilla yöpöydän laatikossa. Samainen rouva oli kyllä kovi huolissaan siitä, että onko jälkiehkäisystä huolehdittu, ettei vaan raskaaksi tule sehän on paaaljon vaarallisempaa ja luonnottomampaa kuin mikään kuppa, kondylooma, klamydia tai HIV. Ois vissiin pitäny sanoa, että se kumppani oli se teeveestä tuttu Hakkaraisen poika, että olis testeihin päässy.

Noh se siitä terveydenhoidon vuodatuksesta, taidan mennä leikkimään, että tää kova flunssa on nyt vaan allergiaa tai päinvastoin.

Tulossa saattaa olla takautuvia päivityksiä kun kynsinakkien kankeus on nyt selätetty.