Olen alkanut miettiä asiaa näkökulmasta, että olenkohan minä ihan puhtaasti ja aidosti tykännyt miehestä. Vai onko "tämä on vaan pelkkää seksiä" -vakuuttelu tehnyt tehtävänsä alitajuntaan. Entäpä jos mies vaikuttaa niin kaikin puolin sopivalta mun elämään ja unelmiin, että ole ihastunut ajatukseen kuinka sopiva pari olisimme yhteisine unelminemme ja tavoitteinemme. Vai tykästyinkö oikeasti sydämeni kautta, mutta olen vain pähkäillyt ja jauhanut asioita niin paljon, että olen ne saanut järjestykseen pelottavan nopeasti? Vai olenko minä sisimmässäni valmistautunut tähän jo jonkin tovin pettymysten kautta, joten prosessi sydämessä ja päässä on ollut jo käynnissä jonkin aikaa, joten ratkaisun tultua on enää tarvinut hyväksyä se? Vai olenko minä edes hyväksynyt koko asiaa vielä.
Olen jauhanut asiaa negatiiviselta näkökannalta paljon. Hyväksyny sen, että mies etsii täydellistä naista itselleen, naisen joka on kuin unelma tilanteessa kuin tilanteessa. Malttaa antaa tilaa ja rakkautta, hellyyttä, haasteita, yllätyksiä, huumoria ja seksiä sekä kipinöitä elämään oikeassa suhteessa. Kaunis ja sporttinen, uskollinen, rehellinen ja ymmärtää kännisekoiluja, elää täysillä, mutta samaa vauhtia kuin mies. Toivottavasti sellainen löytyy, vaikkakin uskon, ettei ihan sellaista löydy, kyse on enemmänkin siitä, että mies jossakin vaiheessa rakastuu oikeasti, aidosti koko sydämestään, eikä silloin toisen puutteilla ole niin väliä. Minuun hän ei ole rakastunut, ehkä oli aiemmin ihastunut, mutta se on mitä todennäköisemmin hälvennyt. Paneskelemme vielä vähän aikaa kunnes jompi kumpi löytää uuden ihmisen johon tutustuu ja ihastuu. Todennäköisesti mies, sillä itselläni ei ole kiinnostusta nyt kaksilahkeisten suuntaan. Tämän jälkeen ei osata enää olla toistemme seurassa kun siihe kuuluu niin paljon hellyyttä ja seksiä. Ehkä pettymysten jälkeen saattaisi säätö jatkua, mutta ei mitään pysyvää, kun jokin puuttuu.
Entä jos leikittelisin ajatuksella positiiviseen suuntaan (tiedän tiedän, että tämä on vaarallista). Jos meidät kaikesta huolimatta olisikin tarkoitettu yhteen voisi se tuon negatiivisen näkökannan alustuksella mennä siten, että muutaman erehdyksen jälkeen se tajuttais. Tai uudestaan löydettäis toisemme jonkin ajan päästä ystävyyspohjalta. Mutta entä jos nyt tästä nykytilanteesta asiat etenisivät ihanteellisesti, tarkottaisi se sitä, että olisin edellisessä tapaamisessa tehnyt vaikutuksen uudelleen ja saanut miehen punnitsemaan asioita uudelleen. Se tarkoittaisi myös sitä, että miehen pitäisi myöntää itselleen tehneen kanssani virhearvioinnin ja sallia itselleen ihastumisen tunne. Se tarkoittaisi mielestäni sitä, että mies olisi seksisyyn ja pelon nojalla sekä päätelmien päätelmillä perustellut itselleen sen, ettei halua minua omakseen ja piiskannut tunteet piiloon. Se tarkoittaisi myös sitä, että minun pitäisi omana itsenäni osoittaa pätelmän päätelmät ja syyt virhearvioinneiksi. Liian monen asian täytyisi olla toisin kuin miltä ne näyttävät ja osua vieläpä oikeisiin ajankohtiin. Erittäin epätodennäköistä, vai mitä?
Asian puoltavia seikkoja on joitakin toki ollut ilmassa, mutta niille asioille on varmasti olemassa parempiakin selityksiä. Törmäsin netissä horoskooppikeskusteluun (älkää kysykö miten sivuille eksyin, en hakeutunut) joka vaikutti pelottavan tutulta. Tässä joitakin poimintoja:
"--Muutaman kokemuksen rikkaampana voin samoa, että oinas mies pelkää sitoutumista. Hän ei halua tuntea itseään rajoitetuksi. Mitä enemmän roikut hänessä sitä kovemmin hän tempoo irti. Viisainta on antaa hänen kulkea aikansa, kyllä hän siitä asettuu. Elämä ei totisesti ole tylsää oinaan kanssa.--"Okein tiedetään kaukaa haettua, joskus sitä vaan toivoisi, että horoskoopit pitäis paikaansa, että kyse oliski vain testauksesta, niikuin mies sanoi testanneensa sitä lähtisinkö sille parille kolmanneksi pyöräksi. Se tarkottais myös sitä, että itse en olisi kovin luottamustaherättävä persoona. Nojoo ehkä liikaa turhaa analysointia. Oli mitä oli niin kaikki perustuu tunteisiin, siihen mikä tuntuu hyvältä sydämessä. Sitä ei vain voi järkeillä.
"Pitääkö paikkansa, että oinas(mies) mielellään testaa mahdollista kumppaniehdokasta, ennen kuin aloittaa tämän kanssa mahdollisesti jotain vakavampaa? Vai onko oinaat tyypillisiä pelimiehiä?" ->
"Kyllä testaa..Meillä testaaminen loppui n. kahden - kolmen kuukauden kohdalla, mut sen jälkeen onkin ollut selvä peli, kuulumme yhteen ;o)"
"--Se on totta että oinailla voi alussa olla vaikeaa ilmaista tunteita mutta he tarvitsevatkin ensin luottamuksen toisesta... --"
"Hänen kanssa oli helppo aloittaa keskustelu ja jatkaa juttelemista... kuten sanoin samankaltaisuudesta oli hyötyä tässä tilanteessa..."
"Tulisena merkkinä, oinaan rakkaus syttyy helposti, roihuaa hetken ja voi tukahtua käsittämättömistä syistä.--Oinaat aika usein haluavat olla parhaita kaikessa ja voi olla että tässäkin he haluavat osoittaa kuinka upeita puolisoita he voivat olla! Ja ovatkin... jos ei oteta huomioon sitä itsepäisyyttä ja räjähtävää suuttumusta.Tyypillinen Oinas haluaa tehdä itse aloitteen - tämä pätee sekä mies- että naispuolisiin Oinaisiin. Oinasmiehelle aloitteenteko on tilaisuus osoittaa miehuutensa--"
Uskon, että tuon miehen tarkoitus tulla elämääni oli siinä, etten nyt olisi sisustamassa uuden karheaa taloa ja tyytymässä liian vähään. Loput minä ymmärrän kun on sen aika.
Ihmettelen aidosti jos joku oikeasti tätä paskaa jaksaa lukea. En itsekään jaksais, mutta tää on mulle tärkeää, viihdyttävämpää blogausta on tulossa kunhan märehtimiset on ensin märehditty. Koittakaa kestää ja kommenttia, neuvoja, kritiikkiä ja kaikkea saa antaa.
Kommentit