Tulipas tuossa lauantain kunniaksi ihmeellinen kännipuhelu. Reilun vuoden takainen exä soitteli hilpeässä humalassa taksista, jossa matkusti reilun 200 km:n matkaa ystäviensä kanssa. Ei kuulemma ollut sinä päivänä köyhä eikä kipee. Puhelu yllätti koska kyseisestä tyypistä ei ollut kuulunut varmaan puoleen vuoteen pihaustakaan. Sen verran olin tuttujen välityksellä kuullut, että tämä oli kihlautunut varsin mustasukkaisen ja ystävien ja perheen kesken ei niin pidetyn neitokaisen kanssa, jolle olisi kolahtamassa exäni suunnitelmiin sopivaa rahantuloa muutaman vuoden sisään.

Rupattelimme niitä näitä, sieltä tuli niin pöhköä läppää, kuin vuodatusta riidasta kavereittemme kanssa. Onnittelin toki kihlauksesta, johon vastaus oli "Emmä tiiä että pitäiskö kuitenki ottaa osaa" kysyin miksi moinen kommentti johon pehmennyksesksi tuli "niin...siis ku osa onnittelee ja osa ottaa osaa..ei sitä vielä tiedä kumpi on oikein". Just, kyllähän sitä kannattaa kihlautua ihmisen kanssa josta ei tiedä onko rengastus virhe vai oikea ratkaisu.

Jossain vaiheessa tietenkin kysäisin, että miten mies mulle noin pitkän ajan jälkeen päätyi kilauttamaan. Kännirehellinen vastaus oli "kun kukaan muu ei vastannu mun puheluihin". Totesin vain, että tulipa rehellisesti, liiankin. Puhelu loppui, tuli uusi, kera hieman levottomien juttujen. Tuli viesti "Tahdon nähdä sua niissä merkeissä" mulle tuli järkytys, joten jätin viestin huomiotta.
Tuli jälleen puhelu jossa uteluja miestilanteestani ja kysymys josko tämä tyttö keittäis joku päivä kahvit jos herra päätyis vierailemaan. Ympäripyöreästi vastailin kysymyksiin sekä kommentoin, että on ollu tapana vieraille kahvit keittää. Puhelu loppui jälleen ja perään tuli viestiketju "tajuathan mitä juuri lupasit" - "?" - "no se" - "Joo, lupasin kyllä sulle kahvit keittää jos näillä nurkin satut vierailemaan. Mitään kahvia kummempaa en ole sinulle luvannut enkä tule lupaamaankaan" - "aha, vai niin" "nyt saunaan..heipsan", järkytys ja ajatusmylläkkä.

Onneksi omistan sellaisen mukavan asian kuin itsetunnon, joka jo sinäällään torpedoi tuollaiset törkeät ehdotukset. Tekis mieli vähä miestä muiluuttaa moisesta säädyttömyydestä, mutta en taida vaivautua. Tikanpojan todellinen luonto kun selvisi minulle puhelussa yhteiselle ystävällemme. Kävi ilmi, että tämä tikanpoika on hypännyt vieraissa aina. Joko kaunistellen tai aidoisti muistamattomuuttaan tämä yhteinen ystävämme ei muistanut oliko jätkällä ollut muita minun aikana, mutta pelottavaa se on silti, koska tämä oli ensimmäinen mies jonka kanssa hankin ehkäisyksi muun kuin kondomin. Kävi ilmi, että aika moni on tämän herran hepistä nauttinut tämän kihlauksenkin aikana, myös minua edeltänyt nainen on saanut jakaa miehensä muiden kanssa toki oli jakanut itsensäkin muiden miesten kanssa, jota tämä exäni muisti korostaa minulle joka käänteessä. Kenellekään ei vissiin tullut mieleen kertoa minulle sinä aikana kun tämän miehen kanssa seurustelin, että kyseessä on kylän kuulu panomies. Huoh. Tulipa halpa ja huijattu olo.

Olin varsin järkyttynyt, sillä kyseisestä tyypistä en olisi voinut kuvitella moista vieraisiin haikailua, varsinkaan parin kuukauden kihloissaolon jälkeen. Enkä jotenkin tajua myöskään mmikä siinä jätkässä naismassoja viehättä? Miten tuollanen tavallinen tallukka voi olla kylän kovin panomies? Riittääkö huumori ja muutama naseva kommentti sekä suorat ehdotukset tekemään perusjunttifarkkukansasta panomiehiä ja naisia?

Millaisena mun exät oikein mua pitää? Ikisinkkuna jolta pesää heruu kun vain tajuaa pyytää? Ei kai se sitä tarkoita, että jos suhteessa tykkäilee seksistä, että olis jotenkin jalat levällään suhteen jälkeenkin tyyliin: olen sinkku = entisten käytettävissä tarpeen tullen. Olen joskus kuullut saarnaa siitä kuinka silloin tällöin tulee harrasteltua aika spontaanisti seksiä, mutta mulla on sentään periaatteita. Yksi niistä on ettei varattujen kanssa säädetä mitään. Ehkä periaate näkyy läpi, sillä olen päätynyt sänkyyn muutaman varatun kanssa yhden yön merkeissä (yhden kanssa useamminkin) tosin se on vaatinut mieheltä erittäis suurta moraalittomuutta päin naamaa valehtelun merkeissä ja useampaan kertaan. Näistä varatuista kaksi on jäänyt kiinni siltä kerralta (ei minun ansioistani), minä olen saanut häijyjä puheluita ja sen jälkeen (mutta ei yksin siitä syystä) ovat kyseiset tapaukset eroneet.

Ilmeisesti peräkylillä on ihan omat parisuhdesäännöt joihin taitaa parasta puuttumatta. Kostonhimoinen nainen saattaisi heittää seksitaudin pelimerkkinä ilmaan jolloin jätkä joutuisi käymään läpi kaikki "rikoskumppaninsa" minun jälkeen. Ehkä tikanpojan nokasta saattais ylpeyttä ropista kaarnan lailla kun joutuis puun ja kuoren väliin. Tiedän, että hänen nykyisensä on tosi mustasukkainen, eikä tämän miehen maineen takia ole ollut aluksi kovin innokas suhteeseen, joten epäilen, että sen linnun rengas saattais joutua moisen jälkeen hukkaan ja vapaus puhaltaa siipien alle.

Mitä tästä opimme? Miehet älkää siis koskaan aliarvioiko kostonhimoista naista. Siinä on jo yksi syy miksi naista kannattaa kohdella rehelisesti ja oikeudenmukaisesti, vaikka se sattuisikin. Nuo kaksi asiaa toimii ainakin minulla sydämessä virtaavan katkeruuden vasta-aineena, jopa niin tehokkaasti, että se voi synnyttää syvää ymmärrystä.

Olen kuitenkin sitä mieltä, että maailma pitäkööt huolen kurittoman luonnon kouluttamisesta ja minä pidän huolen oman kurittoman luonteeni kasvattamisesta.