Oli sitten ne treffit sen pitkäjänteisen tyypin kanssa. Hän vei minut syömään, juttu ei saanut siipiä alleen vaan oli väkinäistä small talkia. Mies tuntui viihtyvän, minä en. Tarjosin hänelle kiitollisuuden velassa ruuasta jälkkärikahvit kera leivoksen ja tämän jälkeen mies vielä kutsui itsensä luokseni. Töihin vedoten sain hänet lähtemään. Toivottavasti ei tarvitse käyttää suoruuttani tämän tapauksen kanssa, eli toivottavasti ei ole ehdottelemassa uusia treffejä, sillä noin pitkäpiimäinen ja sinnikäs kaveri jää takuulla roikkumaan ellei sano suoraan.

Tyypissä ei sillä tavalla ole mitään vikaa, mutta mielikuva, joka hänestä jäi oli kömpelö, niin fyysisesti kuin henkisesti. Älyssä ei takuulla ole mitään vikaa eikä ulkonäkökään paha ollut, mutta minun miesihanteeni on kuitenkin taitava ja sulava niin fyysisesti kuin henkisesti. Eli ei, ikävä kyllä ei tälle kaverille.