Oli sitten ne treffit sen pitkäjänteisen tyypin kanssa. Hän vei minut
syömään, juttu ei saanut siipiä alleen vaan oli väkinäistä small
talkia. Mies tuntui viihtyvän, minä en. Tarjosin hänelle kiitollisuuden
velassa ruuasta jälkkärikahvit kera leivoksen ja tämän jälkeen mies
vielä kutsui itsensä luokseni. Töihin vedoten sain hänet lähtemään.
Toivottavasti ei tarvitse käyttää suoruuttani tämän tapauksen kanssa,
eli toivottavasti ei ole ehdottelemassa uusia treffejä, sillä noin
pitkäpiimäinen ja sinnikäs kaveri jää takuulla roikkumaan ellei sano
suoraan.
Tyypissä ei sillä tavalla ole mitään vikaa, mutta
mielikuva, joka hänestä jäi oli kömpelö, niin fyysisesti kuin
henkisesti. Älyssä ei takuulla ole mitään vikaa eikä ulkonäkökään paha
ollut, mutta minun miesihanteeni on kuitenkin taitava ja sulava niin
fyysisesti kuin henkisesti. Eli ei, ikävä kyllä ei tälle kaverille.
lauantai, 27. lokakuu 2007
Kommentit