Eilinen päivä tuntui varsin lyhyeltä, johtuen varmaan siitä, että torkuin kolmeen. Mitään supertärkeää ei tapahtunut, mutta radiohiljaisuus ihanuuteen oli toiminut ja mies soitti minulle illalla työn teon keskeltä. Arvasin odottaa miehen soittoa juuri sunnuntaille, tosin arvelin puhelun tulevan ennen tai jälkeen työvuoron. Jotenkin arvelin, että miestä varmasti kiinnostaa, olenko ollut juhlimassa ja onko sieltä vonkaletta löytynyt. Kyllä pienellä mustasukkaisuudella yhdistettynä radiohiljaisuuteen vaan on ihmeellinen voima.

Juttelimme kaikkea perusmukavaa ja heti puhelun alkuvaiheessa alkoi pieni läpän heitto krapulasta, jonka varjolla saattoi udella, että olinko ollut juhlimassa ja asia toisensa jälkeen mies läpän varjolla selvitti bileillan flaksiani. Juteltiin kaikenlaista, mies vihjaisi laittavansa auton huomenna parempaan kuosiin, että on vähän mukavampaa ajella (viitaten aiempaan keskusteluun edellistapaamisessa, että voisi työvuorojen välissäkin käydä tällä suunnalla jos himot iskee). Keskustellessamme molempien  työhaasteista hän sanoi, että minun pitäisi lähteä ulkomaille harjoitteluun hakemaan haastetta kielistä ja kehittämään kielitaitoa. Mies perusteli asian todella perusteellisesti siihen nähden etten ollut edes vihjaissut ulkomaille menosta. Minusta se kuvaa jotenkin tätä suhdetta tällä hetkellä loistavasti. Mies ei tiedä mitä haluaa, kaipaa tilaa ja rauhaa, mutta kun sitä saa ei voi olla ajattelematta minua ja tekemisiäni kun ei minusta kuulu saati tiedä missä menen. Jos lähtisin ulkomaille, niin herra saisi tavallaan puoli vuotta selkeästi mietintäaikaa, pelkäämättä että löytäisin jonkun, olisin tietyllä tavalla varattuna ja se kaikki mitä ulkomailla tapahtuisi jäisi sinne. Täydellinen ratkaisu :) Harmi vain kun olen ja pysyn kotomaassa ja asiat pitää ratkaista sen seikan vallitessa.

Oikeastaan nyt on sellainen katsotaan minne elämän tuulet kuljettaa meininki tämän suhteen ja elämän suhteen.

Tähkän Lauria voisin siteerata pienen virkkeen verran:
 Mikä sai mut miettimään, sanat päätä pengertää "Mitä tästä käteen jää..."
Suru kyllä käydä saa, kunhan ei jää asumaaan. Päästä lentoon tuulen mukana.
Eli onhan se jo huomattu ettei tässä lasia olla :) kyyneleetkin vain vahvistaa kun niistä ottaa opikseen ja kukapa sitä turhaan tahtoisi kyyneliä vuodattaa.

Mielenkiintoista asiaa: Eilen kuulin yhteisten tuttujen kautta, että eksälläni on joku uusi tytteli kierroksissa. Kovasti oli eksä tyttöä kehunut ja käyttänyt näytillä (sama vanha kaava). Ei ollut tyttö tehnyt yhteisiin tuttuihimme kovin suurta vaikutusta. Silmiinpistävä oli ollut tytön välttely miehen läheisyyttä ja kosketusta kohtaan. Ja ilopilleriksi tituleerattu tyttö oli unohtanut vissiin ottaa sen ilopillerin. Ensivaikutelman täydentämiseksi oli tyttö kertonut tapailevansa jotakuta ulkomaalaista edelleen ja oli koittanut vähän aikaa sitten saada miehen pysyvästi Suomeenkin, onnistumatta. Ei vissiin oo liikaa älliä jos kertoo poikaystävänsä kavereille tuommosta, joita ei edes tunne. Jotenki käy sitä mun eksää sääliksi, kun sillä tuntuu olevan valtavat paineet saada vaan joku. Kohta on talo valmis ja haasteet odottaa maatilan kanssa, tuskin äitinsäkään pojan uutta pytinkin alkaa puunaamaan, eikä mies itsekään sitä takuulla tee. Tarvitaan siis sekä imagollisista, että etenkin käytännön syistä joku ok nainen joka siivoa, laittaa ruokaa, huushollaa ja auttaa maatilan töissä tulevaisuudessa. Näin totesi myös yhteiset tuttumme. Mies on ihan hyväsydäminen ja mukava, ansaitsis mielestäni oikeaa rakkautta, ei tuommoista varasijaa. Toki pikkuisen hykerryttää tietävän olevansa pojan ystävä ja sukulaispiireissä kaivattu, kun tiedän siellä usean näkevän uuden morsion läpi, saati sitten jos se mainostaa tapailevansa toistakin miestä.

Ei kai tämä tilanne itsellänikään sen hävimpi ole, mutta onpahan ainakin puhtaalla ja järjevällä pohjalla, vaikka kummallinen seksisuhteeksi onkin.
Ai niin piti vielä sen verran sanoa ihanuudesta, että laitoin yöllä unettomana ja leikkaamattoman vaivan kipuillessa sille vinkeän viestin. Meni tovi, jonka jälkeen sieltä tuli huolella riimitelty, hilpeä viesti takaisin. Sattuu mokoma tietämään, että tykkäilen moisista kovin, saavat  hykertelemään :)

Noh mutta nyt taas töiden pariin vaikkei innostus olekaan huikea.