Nyt on joku tässä mun elämän kehnossa elokuvassa painanu pikakelausnappia. Asiat tulee ja menee niin nopeasti, ettei tämän blondin aivoin varustettu nuori nainen pysy kärryillä. Muusikko nimittäin laittoi juuri viestiä, kertoi ettei lupaamastaan huolimatta aio tänään soittaa minulle. Haluaa pohtia josko elämään tulisi edes jotain tolkkua. Oli pahoillaan, pyysi anteeksi lopettaen viestin sanoihin älä murehdi. Vastasin vain, että yskä on ymmärretty, ota oma aikasi ja etten enää aio häiriköidä ja, että ota yhteyttä jos tämän tytön kanssa kaveeraamine vielä joskus maistuu.

Mitä tuosta nyt sitte taas pitäis muuta ajatella kuin, että kyllä on naisella kerrassaan paska miesmaku. Vissiin tässä mun leffassa on se vaihe, että tämä sankari-neiti saa iskuja vasten kasvoja suunnalta ja toiselta, jotka saa neidin lopulta pihisevän henkitoreissaan. Sen jälkeen jos onni ja ohjaaja suo niin adrenaliinin voimalla lähdetään uuteen nousuun. Toivottavasti! Toivottavasti tässä on nopearytmiset leikkaukset eikä enää kovin paljon henkisesti heitteleviä yllätyksiä, tai muuten tää menee farssin, komedian tai kauhun puolelle.