Olipa kummallinen yö. Olen ensin rupatellut jonkun nippelitietotaiturin kanssa hetkisen, harkitsen kyllä vakavasti kannattaako moista edes tavata. Koitin soittaa muusikolle, mutta ilmeisesti liinat on vedettu tiukalle, ei soittanut takaisin oman puhelunsa loputtua. Pyörin pitkän tovin sängyssä ja päädyin soittamaan ex-vakkarille, kun nettikeskustelut jäivät aikaisemmin kesken, ajattelin sen olevan nukkumatin esteenä.

Olo oli illalla superyksinäinen ja sellainen etten olekaan niin tärkeä ihmisille kuin olen toivonut. Tajusin kuinka nuoruuteni parhaat ystävät eivät ole soitelleet joulun jälkeen. Minä kun olen ollut se joka aina soittaa, ei aina jaksaisi, toivoisi telepatian pahasta olosta kulkeutuvan toiselle puolelle Suomea ja saisi puhelinlangat laulamaan.

Aiemmin päivällä sain kuulla miehellän ollen jo kaksi naista kierroksissa, toisen hän on kuulemma hyllyttänyt mutta yöllisessä puhelussa kävi ilmi, että toisen kanssa ihastuminen on molemmin puolista. Keskustelua ystävämeiningeissä..en ehkä jaksa nyt paneutua yksityiskohtiin, mutta taidetaan sen kans molemmat olla aika pyörällä päistämme, kun viikossa on tapahtunut niin paljon, ero, uusia kuvioita, sillä työpaikka ja muuttosuunnitelmat sekä ihastuminen. Puhelu selkeytti ajatuksia, mutta silti päässä myllää, kai on aika lopullisen irtioton. Itkettää vaikka en haluais valuttaa kyyneltäkään. Muutaman tunnin unet ei auta asiaa yhtään. Kirjoitan asiasta lisää kun pää selkiytyy, mielessä vaan myllertää ja kyyneleen kiirivät silmiin.