Olipa kummallinen yö. Olen ensin rupatellut jonkun nippelitietotaiturin
kanssa hetkisen, harkitsen kyllä vakavasti kannattaako moista edes
tavata. Koitin soittaa muusikolle, mutta ilmeisesti liinat on vedettu
tiukalle, ei soittanut takaisin oman puhelunsa loputtua. Pyörin pitkän
tovin sängyssä ja päädyin soittamaan ex-vakkarille, kun
nettikeskustelut jäivät aikaisemmin kesken, ajattelin sen olevan
nukkumatin esteenä.
Olo oli illalla superyksinäinen ja
sellainen etten olekaan niin tärkeä ihmisille kuin olen toivonut.
Tajusin kuinka nuoruuteni parhaat ystävät eivät ole soitelleet joulun
jälkeen. Minä kun olen ollut se joka aina soittaa, ei aina jaksaisi,
toivoisi telepatian pahasta olosta kulkeutuvan toiselle puolelle Suomea
ja saisi puhelinlangat laulamaan.
Aiemmin päivällä sain kuulla
miehellän ollen jo kaksi naista kierroksissa, toisen hän on kuulemma
hyllyttänyt mutta yöllisessä puhelussa kävi ilmi, että toisen kanssa
ihastuminen on molemmin puolista. Keskustelua ystävämeiningeissä..en
ehkä jaksa nyt paneutua yksityiskohtiin, mutta taidetaan sen kans
molemmat olla aika pyörällä päistämme, kun viikossa on tapahtunut niin
paljon, ero, uusia kuvioita, sillä työpaikka ja muuttosuunnitelmat sekä
ihastuminen. Puhelu selkeytti ajatuksia, mutta silti päässä myllää, kai
on aika lopullisen irtioton. Itkettää vaikka en haluais valuttaa
kyyneltäkään. Muutaman tunnin unet ei auta asiaa yhtään. Kirjoitan
asiasta lisää kun pää selkiytyy, mielessä vaan myllertää ja kyyneleen
kiirivät silmiin.
tiistai, 12. helmikuu 2008
Kommentit