On jokseenkin kummallinen olo. En ole onneton, mutten onnellinenkaan. Pelottavan nopeasti olen päässyt yli yllätyserosta, kai se on vaan ollut koko ajan jossain alitajunnan syövereissä ja sieltä se odotti vain pääsyä järjen puolelle. Ehkä yksi valvottu ja itketty yö yhtä miestä kohtaan on riittävästi ;).

Olen koittanut keskittyä tähän muusikkomieheen. Kerroin hänelle tilanteen faktat ja selitin miksen ole ollut häntä kovin hanakasti tapaamassa, toki jätin kertomatta joitakin imeliä ajatuksia joita minulla tätä vakkaria kohtaan on ollut, koska en halunut sen sekoittavan lupaavaa tutustumista. Tämä muusikko ymmärsi asian hyvin ja olemme olleet aika tiiviisti nyt yhteyksissä, ehkä olen ikävääni ja luopumisen tunteita vakkaria kohtaan kääntää positiiviseksi ja suunnata muusikkoa kohtaan. Tiedän, se on kovin epäreilua ja ehkä muusikko on vain keino irtautua vakkarista, mutta ainakin olen kertonut mikä tilanne on, että osaapahan olla ainakin varpaillaan jos siihen näkee tarvetta. Niinhän tuo vakkarikin tuli kuvioihin kun elin epätyydyttävää suhdetta toisaalla. Ehkä tämä on vain mun tapa selviytyä ihmissuhdesolmuista miesten kanssa.

Ehkä voisin valaista jotain tästä muusikosta. Hän vaikuttaa oikein mukavalta ja kiinnostuneelta, huumori ainakin kukkii samoilla aalloilla ja sitä on paljon. En ole häntä vielä tavannut, mutta en näe enää syytä olla tapaamattakaan. Tämä mies ei ole hullumman näköinenkään, ainakaan kuvissa, ei ehkä sitä mihin olen nyt tottunut, mutta kokonaisuutena paketti vaikuttaa vähintäänkin tutustumisen arvoiselta. Minkäänlaisia tunteita ei tietenkään ole ehtinyt pulpahtaa mistään syövereistä, enkä sellaisia voi itseltäni odottaakaan. Tämä muusikko asuu muutaman kymmen kilometrin päässä, mutta vaikuttaa siltä, että on kova kulkemaan näille nurkin, monissakin eri asioissa. Hassua on, että meillä on yhteinen ex-luokkakaveri, hänen peruskouluajoiltaan ja minun nykyisen koulun ajoilta.

Olen viime aikoina säännöllisen epäsäännöllisesti koittanut kiusata kroppani löllöimpiä kohtia. En tiedä olisiko sillä osansa asiassa, mutta tänään puntari näytti muutaman kilon vähemmän kuin joku tovi sitten. Positiivista.

Uskon että elämä kyllä osoittaa tien minne kulkea, nyt on vain aika odottaa koska tulee tien viitta vastaan.