Perjantain angsti-illan jälkeen sosiaalisuustaso oli noussut huippuunsa, joten pakko oli lähteä juhlimaan. Kaverille päädyin alottelemaan jonne saapui yksi entinen työkaverini, sieltä sitten baareilemaan. Piti oikein koeajaa uudet korkeakorkoiset ja nilkkaremmillä varustetut sandalettini. Uudet kengät kostautuivat ainoastaan kotona vaatteiden maallaamisella, sillä mikään ei meinannut istua kenkien turkoosiin väriin, strassikorun värin olin huomioinut  varpaiden kynsiä lakatessa. Muuten ne toimivat vallan mainiosti, niin katseiden kerääjänä kuin tanssikenkinäkin. Ainainen polvivaivakaan ei muistuttanut itsestään vasta kuin kotiovella.

Ilta oli varsin mainio, tosin samaan baariin oli eksynyt yksi nuorimies, jonka kanssa on suhteita pariin kertaa lämmitelty. Ekalla kerralla mies teki katoamistempun ja tokalla kerralla mokasi muuten vain. Siinä se sitten flirttaili pitkin iltaa, moikkasin nähtyäni hänet, jonka jälkeen olin kuin en olisi hänen flirttejän juurikaan huomannut. Viimeisten hitaiden maissa tämä tulee juttelemaan lipevän oloisesti. Väitti halunneensa koko illan tulla juttelemaan, yrittäneensä saada huomiotani ja selitteli, ettei hän suinkaan seurustele sen tytön kanssa enää jonka kanssa hänet olin nähnyt. JUU JUU. Teki toisaalta mieli vastata rohkeammin flirttiin ja näpäyttää sitten kotimatkalla jatkamalla kotiin, osoittaa, että asioita voi tulkita kahdellakin tapaa. En viitsinyt nähdä niin paljoa vaivaa mokoman takia.

Illan päätteeksi ystäväni lähti kotia kohti ja minä työkaverini kanssa päädyimme istumaan torin laidalle betoni kukkapurkin laidalle. Muutaman hetken jälkeen ystäväni tulee nurkan takaa tupakan himoissaan (hänellä ei siis ollut sitä itsellään) ja liittyi seuraan. Ohikulkevat ihmiset pysähtyivät juttelemaan, tuli kutsua bileisiin ja flirttailevia ja vähemmän flirttailevia nuoria miehiä kävi vaihtamassa sanasen jos toisenkin. (Tämän koko ajan ed. nuorimies oli seurueideen muutaman kymmenen metrin päässä jumittamassa, läpinäkyvää ja säälittävää). Herja oli hilpeää ja jutut pähkähulluja. Tunsin taas olevani oma seurallinen itseni ja se oli minulle varsin tärkeää!