Perjantain angsti-illan jälkeen sosiaalisuustaso oli noussut
huippuunsa, joten pakko oli lähteä juhlimaan. Kaverille päädyin
alottelemaan jonne saapui yksi entinen työkaverini, sieltä sitten
baareilemaan. Piti oikein koeajaa uudet korkeakorkoiset ja
nilkkaremmillä varustetut sandalettini. Uudet kengät kostautuivat
ainoastaan kotona vaatteiden maallaamisella, sillä mikään ei meinannut
istua kenkien turkoosiin väriin, strassikorun värin olin huomioinut
varpaiden kynsiä lakatessa. Muuten ne toimivat vallan mainiosti, niin
katseiden kerääjänä kuin tanssikenkinäkin. Ainainen polvivaivakaan ei
muistuttanut itsestään vasta kuin kotiovella.
Ilta oli varsin
mainio, tosin samaan baariin oli eksynyt yksi nuorimies, jonka kanssa
on suhteita pariin kertaa lämmitelty. Ekalla kerralla mies teki
katoamistempun ja tokalla kerralla mokasi muuten vain. Siinä se sitten
flirttaili pitkin iltaa, moikkasin nähtyäni hänet, jonka jälkeen olin
kuin en olisi hänen flirttejän juurikaan huomannut. Viimeisten hitaiden
maissa tämä tulee juttelemaan lipevän oloisesti. Väitti halunneensa
koko illan tulla juttelemaan, yrittäneensä saada huomiotani ja
selitteli, ettei hän suinkaan seurustele sen tytön kanssa enää jonka
kanssa hänet olin nähnyt. JUU JUU. Teki toisaalta mieli vastata
rohkeammin flirttiin ja näpäyttää sitten kotimatkalla jatkamalla
kotiin, osoittaa, että asioita voi tulkita kahdellakin tapaa. En
viitsinyt nähdä niin paljoa vaivaa mokoman takia.
Illan
päätteeksi ystäväni lähti kotia kohti ja minä työkaverini kanssa
päädyimme istumaan torin laidalle betoni kukkapurkin laidalle. Muutaman
hetken jälkeen ystäväni tulee nurkan takaa tupakan himoissaan (hänellä
ei siis ollut sitä itsellään) ja liittyi seuraan. Ohikulkevat ihmiset
pysähtyivät juttelemaan, tuli kutsua bileisiin ja flirttailevia ja
vähemmän flirttailevia nuoria miehiä kävi vaihtamassa sanasen jos
toisenkin. (Tämän koko ajan ed. nuorimies oli seurueideen muutaman
kymmenen metrin päässä jumittamassa, läpinäkyvää ja säälittävää). Herja
oli hilpeää ja jutut pähkähulluja. Tunsin taas olevani oma seurallinen
itseni ja se oli minulle varsin tärkeää!
sunnuntai, 22. heinäkuu 2007
Kommentit