Tänään on ollut sellainen päivä, että olen pohtinut sitä, että mun temperamentti on kadonnut, en edes muista sitä kun viimeksi olen suuttunu, ollut vihainen, saati saanut aikaan negatiivisia ajatuksia käännettyä aggression kautta voimaksi. Musta on tullut vässykkä! Missä vaiheessa? Kuinka näin on päässy käymään? Mihin se nainen on kadonnut, joka laukoi kärkkäitä totuuksia suustaan, joka ei vain tyytynyt tilanteeseen, vaan taisteli, ei antanut periksi, vaati ja kikkaili niin kauan, että edes henkinen voitto oli ansaittu? Nyt on vain ihan sama, kaikki käy nainen tullut tilalle.

Ehkä joku vassykän toukka on kiivennyt mun korvasta sisään ja nakertanu mun temperamenttikeskusta, niin, että jäljelle on jäänyt vässykän itkuntihruinen aivokimpale, joka puolestaan on kasvanut sen sanavalmiuden ja tulisen purkautumisalueen kohdalle. Jos ihan järjellä ajatellaan, niin tuo viimeisen vuoden aikana kiero  "tähän ihmisuhdetyyliin on vain totuttava tai on oltava ilman" - suhde vakkariin on taannuttanut minua. Vielä alkumetreillä taistelin todellisen suhteen puolesta, mutta sitten vain tyydyin ja etsin jännitystä ja kamppailuhaastetta muualta kun suhteen tilanne oli "vapaa".

Kuulostaa ihan muuten koiran kouluttamiselta, ensin käydään taistelua siitä kumpi on isäntä, jonka jälkeen kun on piskistä koulutettu seurakoira ja löydetty yhteiset pelisäännöt sekä luottamus voi isäntä sanoa "vapaa". Silloin taas isäntä pääsee tsekkaamaan vaihtaisko rotua ja toinen pääsee päästämään aggressionsa ja eläimelliset halunsa ilmoille vieraassa seurassa. Tämän jälkeen taistellaan taas vähän herruudesta jonka jälkeen tilanne taas taantuu. Tuohan se kehä on ollut. Nyt mä sitten tunnen joutuneeni ahdistavaan tarhaan, josta näen isännän ottaneen uuden koulutettavan, haasteellisemman, jota sitten mieluusti rapsuttelee illat pitkät ja minä möngerrän inisten häkissä ja haen huomiota kaikilta.

Osaan kyllä olla tyly ja vaikeasti tavoitettava, kun on kyseessä uusi tuttavuus, henkilö jonka menettämisestä ei koidu kovin paljon tuskaa saati surua, sekä parisuhteessa, mutta jos läheisen ihmisen menettämisen pelko on olemassa säästän sanani ja vässyköin mielummin, vaikka joskus se temperamentti olisi se liima joka sais pysymään kiinni lähemmin. Ehkä en vain luota itseeni tai tilannetajuuni tuollaisissa tilanteissa tarpeeksi.

Nyt mä tarttisin saada sitä MUNAA! Tarttisin saada sitä henkistä munaa, jotta voin vapauttaa itseni häkistä. Ehkä mä oon jo kaivanut itseni sinne syvälle häkin reunan alle, mutta paljon on työtä vielä tehtävä. Olen ehkä jo unohtanut mun rooli-ihannenaisen Pelinaisten Tanya Turnerin, naisen jolla on munaa enemmän kuin 90%:lla miehistä ja vieläpä muna enemmän käytössä kuin samaisella osuudella miehistä. Hänellä on myös uskomaton kyky sulautua tilanteisiin ja kääntää tappiot voitoksi - tosi selviytyjä, aina askeleen edellä muita. Pitää vissiin skarpata, että pääsee täältä perässä hiihtelijästä jälleen askelia edemmäs. Ei musta muuten olis tullu perässä hiihtelijää, mutta kun on koko ajan pitänyt olla antamassa latua muille ;)  vässykän ominaisuuksia sekin.

Nyt siis henkinen muna esiin, luistoa kehiin ja tasatyönnöin eteenpäin.
 1292666.jpg