Tänään on ollut sellainen olo, etten halua ajatella pienintäkään
ajatusta koko ihanuudesta, en siitä mitä on tapahtunut. En halua
toivoa, en halua analysoida, en käyttää järkeä ei en mitään. Tiedän,
että toivo kolkuttelee sydämen rakkauskammiota, ei ymmärrä lopettaaa,
otan siitä vasytysvoiton. Jollakin tavalla olen pässyt nyt asian
päälle, tiedän, että mies on nähnyt taas sen mitä tämä tyttö on
oikeasti, kun ei tarvitse pelata, olettaa tai tuskailla.
Ja onko
se nyt kumma jos se tuntuu viehättävältä? Hei haloo sellaiseen
tyttöönhän mies on muutama kuukausi sitten ihastunut, villiin,
vapaaseen, menevään, sitoutumattomaan ja pöhköön. Mies on vaan sen
oletuksillaan ja oletuksen oletuksillaan pyyhkinyt mielestään vaalien
miehisyyttään kolaukselta, ettei ehkä pystyisi mua pitämään
tyydyttyneenä. Yksi asia ei silti muutu, jos minusta puuttuu se jokin
niin se puuttuu. Tokikin mies on nähnyt vain sen tytön joka ollut hänen
neljän seinänsä sisällä ja minun neljän seinäni sisällä sekä pari
kertaa lähikaupassa.
Se, että tiedän aiheuttaneeni epävarmuutta
hänessä ja tekemässään päätöksessä (vaikkakin vain minimaalisessa
määrin) aiheuttaa mulle jollain sairaalla tavalla tyydytystä. Se, että
täällä ollessaan olisi halunnut tietää seksikumppanieni määrän ja
tutkailla messengeristäni "olisiko meillä yhteisiä tuttuja". Ei
lähtenyt pelaamaan kaveriensa kanssa (tosin oli kyllä kehno kelikin)
yms. Myönsi ikävöineensä minua vieläpä sen jälkeen kun oli päässyt
sanomasta ettei oikein ketään ikävöi, myös äitille oli kerrottu tämän
tytön tapailusta.
Hitto taas meni pähkäilyksi..
Tiedän,
etten saa vetää johtopäätöksiä, mutta mulla on sellanen tunne, että ei
mies ole ihan niin varma asioista kuin on halunnut näyttää. Ei, en
toivo, mutta haluan näyttää, että tämä tyttö jatkaa elämäänsä pystypäin
ja haluan lunastaa paikkani rotunaisena hänen menneisyydessään, siitä
en halua antaa piiruakaan periksi. Mitään peliä en halua aloittaa asian
todistamiseksi kun en sitä kerran osaa, enkä minä sitä edes oikeasti
tarvitse! Näin olen päättänyt!
Kiitos ja anteeksi
torstai, 19. heinäkuu 2007
Kommentit