Tänään on ollut sellainen olo, etten halua ajatella pienintäkään ajatusta koko ihanuudesta, en siitä mitä on tapahtunut. En halua toivoa, en halua analysoida, en käyttää järkeä ei en mitään. Tiedän, että toivo kolkuttelee sydämen rakkauskammiota, ei ymmärrä lopettaaa, otan siitä vasytysvoiton. Jollakin tavalla olen pässyt nyt asian päälle, tiedän, että mies on nähnyt taas sen mitä tämä tyttö on oikeasti, kun ei tarvitse pelata, olettaa tai tuskailla.

Ja onko se nyt kumma jos se tuntuu viehättävältä? Hei haloo sellaiseen tyttöönhän mies on muutama kuukausi sitten ihastunut, villiin, vapaaseen, menevään, sitoutumattomaan ja pöhköön. Mies on vaan sen oletuksillaan ja oletuksen oletuksillaan pyyhkinyt mielestään vaalien miehisyyttään kolaukselta, ettei ehkä pystyisi mua pitämään tyydyttyneenä. Yksi asia ei silti muutu, jos minusta puuttuu se jokin niin se puuttuu. Tokikin mies on nähnyt vain sen tytön joka ollut hänen neljän seinänsä sisällä ja minun neljän seinäni sisällä sekä pari kertaa lähikaupassa.

Se, että tiedän aiheuttaneeni epävarmuutta hänessä ja tekemässään päätöksessä (vaikkakin vain minimaalisessa määrin) aiheuttaa mulle jollain sairaalla tavalla tyydytystä. Se, että täällä ollessaan olisi halunnut tietää seksikumppanieni määrän ja tutkailla messengeristäni "olisiko meillä yhteisiä tuttuja". Ei lähtenyt pelaamaan kaveriensa kanssa (tosin oli kyllä kehno kelikin) yms. Myönsi ikävöineensä minua vieläpä sen jälkeen kun oli päässyt sanomasta ettei oikein ketään ikävöi, myös äitille oli kerrottu tämän tytön tapailusta.

Hitto taas meni pähkäilyksi..

Tiedän, etten saa vetää johtopäätöksiä, mutta mulla on sellanen tunne, että ei mies ole ihan niin varma asioista kuin on halunnut näyttää. Ei, en toivo, mutta haluan näyttää, että tämä tyttö jatkaa elämäänsä pystypäin ja haluan lunastaa paikkani rotunaisena hänen menneisyydessään, siitä en halua antaa piiruakaan periksi. Mitään peliä en halua aloittaa asian todistamiseksi kun en sitä kerran osaa, enkä minä sitä edes oikeasti tarvitse! Näin olen päättänyt!


Kiitos ja anteeksi